Lähes jokaisessa suvussa kulkee tarinoita, joita ei ole haluttu lausua ääneen tai joita ei ole kirjoitettu muistiin. Tunteita, jotka siirtyivät katseissa, hiljaisuudessa ja tavoissa kasvattaa, rakastaa tai olla rakastamatta. Usein nämä tarinat kulkevat hiljaisina, raskaina varjoina, joita ei osata nimetä. Ne voivat näkyä kehon jännityksenä, öisin toistuvina unina, yllättävänä ahdistuksena tai vaikeuksina ihmissuhteissa. Tai tunteena siitä, että kantaa jotakin, jota ei itse ole kokenut, mutta joka on silti totta.
Sukulaisten jäämistöjen perkaamisessa vaatteiden ja huonekalujen seasta voi laatikoista löytää vanhoja kirjepinoja ja valokuvia. Joskus lähes satavuotiaat tarinat alkavat rivi riviltä elää nykyhetkessä. Kun sukupolvien taakat nousevat näkyviin, asettuvat ne osaksi tätä hetkeä – välillä vastauksina, välillä uusina, entistä vaikeampina kysymyksinä.
Kysymykset nousevat pintaan yksi toisensa jälkeen. Mistä kaikista kokemuksista elämäni oikeastaan koostuu? Miten vaietut tarinat elävät minussa, kehossani ja valinnoissani? Miten pidän huolta itsestäni, ja kuka voisi auttaa silloin, kun en siihen yksin kykene?
Oma tarinani kietoutuu erottamattomasti siihen, miten minua on hoidettu ja kasvatettu sekä siihen, mitä kaikkea kannan mukanani menneisyydestäni. Suku ja sen historia elävät minussa: ne lomittuvat nykyhetkeen ja muovaavat tapaa, jolla katson maailmaa.
*
Elämäntarinatyöskentelyssä pyritään ymmärtämään ja näkemään kirkkaammin se, mitä elämässä on tapahtunut, mitkä asiat ovat nykyisyydessä hyvin ja miten haluaa elää. Samalla etsitään paikkaa, johon kuulua ja jonne on tervetullut, sekä ihmistä, johon voi samaistua.
Miten elämäntarinatyöskentelyllä voidaan katkaista kuormittavia ketjuja, ylisukupolvisia traumoja ja luoda tilaa toisenlaiselle tulevaisuudelle? Nämä kysymykset ovat sekä työni että oman elämäni ytimessä. Ylisukupolvisen trauman kaari kulkee usein kolmen sukupolven läpi. Kerron tästä lyhyen pelkistetyn esimerkin. Ehkä tunnistat siitä itsesi.
Ensimmäinen sukupolvi kantaa elämää järkyttäneen kriisin suoraan hartioillaan. He ovat saattaneet kokea sodan, onnettomuuden tai äkillisen menetyksen. Elämä täyttyy selviytymisestä. Tunteille ei ole tilaa, eikä niille löydy sanoja. Moni turvautuu päihteisiin, hiljaisuuteen tai raskaaseen työntekoon. Trauma ei katoa, vaan se asettuu asumaan kodin ilmapiiriin. Vaikeneminen ei suojaa, se siirtää taakan seuraavalle sukupolvelle.
Trauma synnyttää häpeää. Häpeä vaikenemista. Ja vaikeneminen siirtää tunteita ja selviytymisen tapoja eteenpäin, usein huomaamatta.
Toinen sukupolvi kasvaa ymmärtäen, että jokin on pielessä, vaikka kukaan ei sano mitään. Opitaan varomaan sanoja ja tunteita. Ei kysellä, ei häiritä. On parempi olla kiltti ja kunnollinen, olla rikkomatta hiljaisuutta. Sisälle voi kasvaa selittämätön suru, kyvyttömyys kiintyä, samanaikainen kaipuu läheisyyteen ja pelko liian lähelle tulemisesta. Riippuvuudet täyttävät elämän, jossa pitäisi olla turvaa ja rakkautta.
Kolmas sukupolvi kantaa jotakin, mitä ei ole itse kokenut, mutta joka elää kehossa ja sydämessä: ahdistusta, häpeää, ulkopuolisuuden tunnetta. Tai selittämätöntä kaipuuta johonkin, jota ei osaa edes nimetä. Tämä sukupolvi pohtii, että mikä itsessä on vikana, kun oma olo tuntuu oudolta. He eivät enää suostu vaikenemaan, vaan oireilevat, kapinoivat ja hakeutuvat terapiaan. Kolmannessa sukupolvessa alkaa hiljainen muutos.
Aina ei kuitenkaan ole kyse sukupolvelta toiselle siirtyvistä kokemuksista – joskus lapsi tai nuori on se ensimmäinen, joka on kokenut elämää järisyttäviä kokemuksia.
Kuvassa työskentelyä Elämänmittaisella matkalla – Elämäntarinakirja lastensuojelun sijaishuollossa kasvaneille äärellä
Elämäntarinatyöskentelyn tavoitteena on tukea lapsia ja nuoria ymmärtämään omaa elämänhistoriaansa, kokemuksiaan ja identiteettiään – erityisesti silloin, kun elämään on liittynyt useita siirtymiä, katkoksia hoivassa tai traumaattisia kokemuksia. Keskeistä on identiteetin vahvistaminen. Aikuinen auttaa lasta ja nuorta rakentamaan eheämpää minäkuvaa ja ymmärtämään omaa tarinaansa tavalla, joka vähentää häpeää, syyllisyyttä ja vääristyneitä käsityksiä itsestä.
Tämän vuoden yhtenä tehtävänämme on päivittää sijaishuollossa asuville lapsille ja nuorille tarkoitettu Minun kirjani -kansio, joka toimii välineenä oman elämäntarinan kokoamiseen ja ymmärtämiseen. Kehittämistyö perustuu sekä kokemukselliseen tietoon että teoreettiseen viitekehykseen, johon sisältyvät kiintymyssuhdeteoria, narratiivinen identiteettiteoria sekä lasten kehitystehtävät eri ikävaiheissa. Kehittämistyö toteutetaan traumatietoisen työotteen mukaisesti.
Samalla syvennymme siihen, miten elämäntarinatyöskentelyn toteutus, ajoitus ja syvyys sovitetaan yksilöllisesti lasten ja nuorten tarpeisiin. Tämä edellyttää aikuiselta herkkyyttä ja ammattitaitoa tunnistaa lasten ja nuorten psyykkiset ja kehitykselliset valmiudet osallistua prosessiin, jossa käsitellään omaa elämäntarinaa.
Kaiken tämän keskiössä on luottamus. Lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus olla aktiivisia oman elämänsä tarinankertojia. Turvallisessa vuorovaikutuksessa voidaan yhdessä alkaa täydentää tarinaa kuvitellen ja sanoittaen sekä rakentamalla eheämpää kertomusta tästä hetkestä menneisyyteen. Kaikki tapahtuu lapsen ja nuoren ehdoilla ja siinä tahdissa kuin mihin hän on valmis.
Omalla tarinalla on merkitystä. Yhä uudelleen tulee näkyväksi se, miten ratkaisevaa on, tuleeko nähdyksi, kuulluksi ja hoivatuksi. Elämäntarinatyöskentely on lasta kuntouttavaa toimintaa. Sijaishuolto kokemuksena on usein elämänmittainen matka. Siksi elämäntarinatyöskentely jo lapsuuden ja nuoruuden aikana on tärkeää. Oman tarinan ymmärtäminen tukee lasta ja nuorta kasvamisessa kohti aikuisuutta.
*
Ei enää selviytymistä hinnalla millä hyvänsä, vaan tarve elää toisin. Hengittää vapaammin.
Ymmärtää, nimetä, tuntea – ja viimein päästää irti. Silloin jokin alkaa muuttua, kun vaietut tarinat saavat äänen ja alkavat puhua.
Kirjoittaja työskentelee nuorten osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden kysymysten parissa. Katso kaikki Pesäpuun tarjoamat materiaalit elämäntarinatyöskentelyyn verkkokaupastamme. Järjestämme myös räätälöityä koulutusta elämäntarinatyöskentelyyn, ota rohkeasti yhteyttä!
