Pesäpuu ry:n Vertaisuus ilman väkivaltaa -hanke (2023–2025) päättyy vuoden vaihteessa. Olemme kolmen vuoden aikana saaneet olla sijaishuollossa tapahtuvan vertaissuhdeväkivallan eli lasten ja nuorten keskinäisen väkivallan äärellä. Olemme tuottaneet tietoa ilmiöstä sekä kehittäneet uusia materiaaleja ja työvälineitä vertaissuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi sekä riita-, konflikti- ja väkivaltatilanteiden käsittelemiseksi traumatietoisesti erityisesti nuoruusikäisten kanssa tehtävään työhön.
Lämmin kiitos kaikille hankkeen matkassa mukana kulkeneille nuorille ja aikuisille siitä, että olette jakaneet kokemuksianne vertaissuhdeväkivallasta sekä ideoineet, kuvittaneet, kommentoineet ja testanneet hankkeessa tuotettuja materiaaleja. Erikseen haluamme kiittää vertais- ja kehittäjäryhmä Supertyyppien nuoria sekä yhteistyökumppaneitamme Valtion koulukoteja, Jyväskylän vankilaa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoa, Sijaissisarusten vertais- ja vaikuttamisyhdistys Näkyvät ry:tä, Perhehoitoliittoa sekä Kuulluksi-hanketta. Kiitos myös työnohjaajallemme Marjo Panttilalle sekä ohjausryhmälle kaikesta tuesta hankevuosien aikana. STEAlle välitämme kiitokset hankkeen rahoittamisesta. Yhdessä olemme kehittäneet sijaishuoltoa turvallisemmaksi.
Neljä ydinviestiä
Hankkeen tulokset kiteytyvät seuraaviin neljään ydinviestiin:
-
Vertaissuhdeväkivalta on sijaishuollossa huolestuttavan yleistä, eikä sen vakavuutta ja vaikutuksia aina ymmärretä. Vertaissuhdeväkivallan erilaisia ilmenemismuotoja ja harmaita alueita voi olla vaikea tunnistaa.
Sijaishuollossa asuvat lapset ja nuoret eivät ole homogeeninen joukko, vaan heidän kokemusmaailmansa poikkeaa toisistaan myös väkivaltakokemusten suhteen. Kaikki eivät ole kokeneet väkivaltaa syntymäkodissaan, eivätkä kaikki koe väkivaltaa sijaishuollon aikana.
Hankkeessamme tehty selvitys sijaishuollossa tapahtuvasta vertaissuhdeväkivallasta (Mononen ym. 2025a) osoittaa muiden tutkimusten tapaan, että vertaissuhdeväkivalta on huolestuttavan yleistä sijaishuollon aikaisissa vertaissuhteissa (Mononen ym. 2021; Eriksson & Korhonen 2022; Koivula ym. 2021). Selvitys vahvistaa Korhosen (2023) havaintoa vertaissuhdeväkivallan vakavuudesta: ”Sijaishuoltopaikan lapsiryhmässä tapahtuvat konfliktit uhkaavat lasten turvallisuutta, kasvua ja kehitystä samalla tavoin kuin huostaanoton perusteina olevat vaaratekijät.”
Vertaissuhdeväkivalta voi jäädä sijaishuollon arjessa näkymättömiin, eikä sen vakavuutta välttämättä täysin ymmärretä. Henkinen väkivalta saatetaan nähdä vaarattomana ja vähemmän haitallisena muihin väkivallan muotoihin verrattuna, joskus jopa normaalina osana nuorten välistä vuorovaikutusta ja dynamiikkaa (Barter ym. 2004; Attar-Schwartz & Khoury-Kassabri 2015). Fyysisiä väkivaltatilanteita voidaan katsoa läpi sormien pitkäänkin, tai nuoret jätetään keskenään selvittämään välinsä. (Mononen ym. 2025b.)
Väkivallan harmaiksi alueiksi voidaan kutsua tilanteita, joissa väkivaltaa ei välttämättä nimetä väkivallaksi, mutta joissa loukkaaminen, pelottelu tai vallankäyttö ovat silti läsnä. Harmaa alue muodostuu muun muassa tilanteista, joissa aggressiivinen käytös normalisoidaan “vain kinasteluksi” tai nuorten tavaksi olla vuorovaikutuksessa. Myös hienovaraiset vallankäytön muodot, kuten uhkailu, jatkuva naljailu, ryhmän ulkopuolelle jättäminen tai toisen toistuva mitätöinti, voivat jäädä aikuisilta huomaamatta. Usein nämä harmaan alueen ilmiöt eivät näytä yhtä vakavilta kuin suora fyysinen väkivalta, mutta niiden vaikutus nuoren turvallisuudentunteeseen ja minäkuvaan voi olla syvä.
Jos harmaalla alueella olevia tilanteita ei tunnisteta väkivallaksi, aikuiset saattavat tietämättään sallia haitallisen käyttäytymisen jatkumisen. Tällöin loukkaaminen, alistaminen tai muu väkivalta voi vähitellen normalisoitua ja muuttua osaksi yhteisön toimintakulttuuria. Puuttumattomuus ei ainoastaan mahdollista tilanteen jatkumista (Ahola & Ahola 2016), vaan myös syventää nuoren kokemusta yksin jäämisestä ja lisää psyykkistä kuormitusta.
Sijaishuollossa toimivat aikuiset tarvitsevat tietoa vertaissuhdeväkivallasta, jotta sitä osataan tunnistaa, ottaa puheeksi ja käsitellä turvallisesti. Väkivaltatietoisuuteen kuuluu ymmärrys siitä, mitkä ovat vertaissuhdeväkivallan ilmenemismuodot ja riskitekijät, millaisia motiiveja väkivallan taustalla voi olla, millä tavalla väkivalta vaikuttaa nuorten kasvuun, kehitykseen ja käyttäytymiseen, miten riidat, konfliktit ja väkivalta eroavat toisistaan ja miten niitä käsitellään turvallisesti ja rakentavasti arjessa.
Olemme hankkeessa viimeistelemässä sijaishuollossa toimiville aikuisille suunnattua Rauhanneuvottelut lastensuojelun sijaishuollossa -materiaalia (Barkman ym. 2025b), joka antaa tietoa riidoista, konflikteista ja väkivallasta sekä niiden traumatietoisesta käsittelystä rauhanneuvotteluprosessin avulla. Prosessi käynnistyy, kun sijaishuollossa tapahtuu aikuisten puuttumista vaativa riita-, konflikti- tai väkivaltatilanne. Rauhanneuvotteluun kuuluu kahdeksan vaihetta, ja se sisältää sekä yksilöllisesti että ryhmässä käytäviä keskusteluja nuorten kanssa.
-
Vertaissuhdeväkivallan ilmiön taustalla on lukuisia, monentasoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miksi väkivalta mahdollistuu. Pelkkä puuttuminen tai rankaiseminen eivät riitä.
Vertaissuhdeväkivallan ilmiön taustalla on monia rakenteellisia ja yksilöllisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miksi väkivalta toista samassa sijaishuoltopaikassa asuvaa kohtaan mahdollistuu. Väkivalta ei synny tyhjästä, eikä sitä pidä tarkastella pelkästään yksilöiden välisinä tekoina. (Mononen ym. 2025a.)
Vertaissuhdeväkivalta tapahtuu sijaishuollon systeemissä. Sijaishuollon rakenteilla ja toimintakulttuurilla sekä aikuisten toimintatavoilla on suoraan vaikutusta nuorten toimintaan ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi aikuisten vaihtuvuus ja liian vähäinen määrä suhteessa nuorten määrään, sijaishuoltopaikan ristiriitaiset säännöt ja aikuisten osaamattomuus tunnistaa väkivaltaa ja puuttua siihen vaikuttavat vertaissuhdeväkivallan ilmenemiseen. (Mononen ym. 2025a.) Ennaltaehkäisevä rakenteellinen puuttuminen on tehokkaampaa kuin se, että puututtaisiin väkivaltaan reaktiivisesti yksilötasolla (Eriksson ym. 2023). Riittävä aika ja resurssit laadukkaan perustyön toteuttamiseen ovat yksinkertaisimmat ja tärkeimmät keinot vertaissuhdeväkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja kitkemiseksi (Hulanmäki ym. 2024).
Rakenteellisten tekijöiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen vertaissuhdeväkivaltatyössä on oleellista, mutta yhtä tärkeää on väkivallan taustalla olevien yksilöllisten tekijöiden tarkastelu. Reagointi yksittäiseen väkivaltaiseen tekoon on pintatasolla toimimista. Todellinen muutos voi syntyä vasta, kun nuoren käyttäytymisen taustalla olevia juurisyitä ymmärretään ja niitä päästään käsittelemään. Väkivalta voi liittyä esimerkiksi aiempiin traumakokemuksiin, tunnesäätelyn haasteisiin, turvattomuuteen tai puutteellisiin vuorovaikutusmalleihin.
Jotta nuorta voidaan aidosti auttaa, on välttämätöntä tunnistaa hänen väkivaltaisen toimintansa taustalla vaikuttavat mekanismit ja arvioida, millaiset ennaltaehkäisyn ja ratkaisun keinot toimivat juuri hänen kohdallaan (Mononen ym. 2025a). Pelkästään väkivaltatilanteeseen puuttuminen tai rankaiseminen eivät ratkaise väkivaltaa tekevän nuoren ongelmia. Väkivaltaa ei voida purkaa yksittäisillä toimenpiteillä, vaan nuoren täytyy saada tukea ymmärtääkseen itseään ja kasvaakseen kohti myötätuntoisempaa tapaa olla toisten kanssa. (Ellonen 2025.)
Väkivallan juurisyiden löytämiseksi sijaishuollossa toimivat aikuiset tarvitsevat tietoa traumoista ja niiden vaikutuksista nuoren kasvuun, kehitykseen ja käyttäytymiseen. Traumatietoisuus auttaa aikuista kohtaamaan nuoren ymmärtävästi ja empaattisesti sekä rakentamaan luottamusta huolimatta siitä, mitä nuori on tehnyt tai kokenut. (Barkman ym. 2025b.)
Usein nuoret, jotka tekevät väkivaltaa, ovat myös itse kokeneet väkivaltaa. Väkivallasta toipuminen alkaa myötätunnosta, ja tämä koskee sekä väkivaltaa kokenutta että väkivaltaa tehnyttä nuorta. Myötätunto ei tarkoita väkivallan hyväksymistä, vaan sitä, että nähdään myös tekijän kipu ja pyritään lievittämään sitä. (Kuusisto 2025.)
Traumatietoisuuden lisäksi mentalisaatiokyky sekä tieto tunnejärjestelmistä ja nuoruuden kehitystehtävistä auttavat aikuista ymmärtämään nuoren käyttäytymistä ja tukemaan nuorta oikealla tavalla. Tieto auttaa pysymään rauhallisena ja johdonmukaisena tilanteissa, joissa tunteet kuumenevat, sekä tunnistamaan nuoren käytöksen taustalla olevia tunteita ja tarpeita sen sijaan, että huomio kiinnittyisi pelkästään oireisiin. (Barkman ym. 2025b.)
Lähiaikoina julkaistavassa Rauhanneuvottelut lastensuojelun sijaishuollossa -materiaalissa syvennytään myös näihin teemoihin. Materiaali auttaa sijaishuollossa toimivaa aikuista katsomaan pintaa syvemmälle ja näkemään nuorten ilmikäyttäytymisen takana olevia ajatuksia, tunteita ja tarpeita.
-
Nuoret tarvitsevat ikä- ja kehitystason mukaista tietoa traumatisoitumisesta ja väkivallasta sekä keinoja ottaa vaikeita asioita puheeksi.
Selvityksen (Mononen ym. 2025a) mukaan nuorilla tulisi olla riittävästi ikätasoista tietoa väkivallasta, traumoista ja konfliktien käsittelystä. Ilman tätä perustietoa nuorelle voi jäädä epäselväksi, mistä omat reaktiot ja teot kumpuavat ja millaisia vaihtoehtoja niille olisi. Tiedon lisääminen auttaa nuorta ymmärtämään itseään, tunnistamaan haitallisia malleja ja rakentamaan uusia, turvallisempia toimintatapoja.
Olemme hankkeessa tehneet nuorille suunnatun tietokirjan Uusi alku – kirja nuorille toivosta, traumoista ja selviytymisestä (Barkman ym. 2025c). Se tarjoaa konkreettisia keinoja käsitellä vaikeita kokemuksia, tunnistaa väkivaltaa ja vahvistaa turvallisuudentunnetta. Kirja sisältää tietoa, tehtäviä ja symbolisia eläintarinoita, jotka mahdollistavat vaikeiden aiheiden lempeän käsittelyn turvallisesti ja etäältä, vahvistaen nuoren resilienssiä eli selviytymiskykyä. Kirja on tehty tiiviissä yhteistyössä sijaishuollossa olevien ja olleiden nuorten kanssa. Nuorten kokemukset elävät kirjan sivuilla maalauksissa, teksteissä ja tarinoissa.
Uusi alku -kirja pohjautuu ajatukseen siitä, että nuoren oppiessa hyväksymään itsensä, tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan sekä vaalimaan turvallisia ihmissuhteitaan, tarve purkaa huonoja oloja muihin vähenee. Kirja rohkaisee nuorta uskomaan muutokseen ja mahdollisuuteen rakentaa uudenlainen tulevaisuus. Kirjan nimi Uusi alku viittaa siihen, että nuorella on lupa etsiä omaa suuntaansa, kokeilla, erehtyä ja kasvaa.
Selvityksemme (Mononen ym. 2025a) suosittelee, että jokaiselle sijaishuollossa asuvalle tulisi laatia henkilökohtainen turvasuunnitelma. Turvasuunnitelman avulla nuori tulee tietoiseksi siitä, mitä hän voi tehdä uhkaavissa ja väkivaltaisissa tilanteissa tai jos hänellä itsellään on riski käyttää väkivaltaa, ja kuka on sellainen turvallinen aikuinen, jolle väkivallasta voi puhua. Turvasuunnitelmaan voidaan kirjata nuoren omaa arviota siitä, miten hän tyypillisesti reagoi ja toimii kriisitilanteissa, mikä vahvistaa nuoren itseymmärrystä. Uusi alku -kirja sekä siihen pohjautuvat tehtäväarkit sisältävät mallin turvasuunnitelmasta.
Nuoret toivovat, että väkivallasta puhuttaisiin sijaishuollon arjessa enemmän ja avoimemmin (Mononen ym. 2025a). Nuoret tarvitsevat tukea vaikeista asioista puhumiseen, ja aikuiset tarvitsevat työvälineitä keskustelun tueksi ja puheeksi ottamisen helpottamiseksi. Olemme hankkeessa tehneet Puhutaan riitelystä ja väkivallasta -kortit (Barkman ym. 2025a), jotka on tarkoitettu nuorten kanssa työskentelyyn.
Kortit tarjoavat nuorelle mahdollisuuden puhua riitelystä, väkivallasta, tunteista ja siitä, mitä kukin tarvitsee ollakseen turvassa ihmissuhteissa. Kortit tukevat nuorta itseilmaisussa sekä omien ja toisten tarpeiden tunnistamisessa ihmissuhteissa ja ristiriidoissa. Korttien avulla nuori voi pohtia, mitä turvallinen riitely tarkoittaa, harjoitella omien reagointitapojen tunnistamista ja oppia väkivallan ehkäisemisen ja siihen puuttumisen keinoja.
Nuorilla on liian usein kokemuksia siitä, että kun kertoo vertaissuhdeväkivallasta aikuiselle, kertomisesta ei seuraa mitään, nuoren kertomaa ei uskota tai sitä vähätellään, ja nuorta syyllistetään tapahtuneesta, vaikka hän olisi uhri. Nuoret jättävät kertomatta vertaissuhdeväkivallasta, koska he eivät usko, että kertomisesta on apua tai että ketään kiinnostaisi, koska heillä on aikaisempia huonoja kokemuksia kertomisesta, ja koska heitä pelottaa kertominen. (Mononen ym. 2025a.) Kortit auttavat aikuista ottamaan puheeksi riitelyyn ja väkivaltaan liittyviä teemoja nuorten kanssa. Ne myös antavat aikuiselle lisätietoa väkivallasta keskustelun tueksi.
Olemme hankevuosien aikana olleet mukana tekemässä Minun oma turvavihkoni (Luoma ym. 2023) sekä Nuoren päihdetyökirja lastensuojeluun (Sillanpää & Barkman 2024) -materiaaleja. Päihteet ovat yksi vertaissuhdeväkivallan taustalla vaikuttava tekijä. Päihteet lisäävät väkivaltaa ja muita ongelmia sijaishuoltopaikan nuorten kesken. Nuoret varastavat toistensa päihteitä, päihteitä kaupitellaan ja päihteistä aiheutuu riitoja. Päihdevelkojen takaisinmaksaminen on vaikeaa, ja päihdevelkoja peritään väkivaltaisesti. Päihteet lisäävät valtaa niille, joilla on päihteitä hallussa, ja valtaa käytetään toisten pelotteluun ja manipulointiin. (Mononen ym. 2025a.) Myös nämä Pesäpuun materiaalit vahvistavat nuoren itseymmärrystä ja auttavat tunnistamaan haitallisia selviytymiskeinoja sekä luomaan turvallisempia toimintatapoja.
-
Aikuisten altistuminen väkivallalle vaatii huomiota, jotta pysyvyys ja jatkuvuus voisi olla mahdollista.
Sijaishuollossa toimivat aikuiset voivat tehtävässään altistua vertaissuhdeväkivallalle sekä kokea muutoin erimuotoista väkivaltaa (Mononen ym. 2025a; Tiili & Kuokkanen 2021). Toistuvista ja pitkäaikaisista väkivaltakokemuksista voi seurata kuormitusta, työuupumusta, traumatisoitumista ja sairauspoissaoloja – pahimmillaan jopa hakeutuminen toiselle alalle tai pysyvä työkyvyttömyys. Väkivallalle altistuminen voi olla yhtä vahingollista kuin väkivallan kohteena oleminen (Eriksson ym. 2023), aiheuttaen muun muassa traumaperäisiä häiriöitä. Jatkuva väkivallan uhka ja sille altistuminen lisäävät traumaattisen stressin, kuten sijaistraumatisoitumisen, riskiä.
Väkivallan uhka on monelle sijaishuollossa toimivalle aikuiselle päivittäistä todellisuutta. Huoli omasta ja muiden turvallisuudesta kuormittaa, minkä vuoksi aikuiset tarvitsevat vahvaa tukea ja toimivia työkaluja tärkeän tehtävänsä hoitamiseen. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin väkivallan kanssa. Työyhteisön, esihenkilön, työnohjauksen ja muun ammatillisen tuen hyödyntäminen tukevat hyvinvointia ja jaksamista sekä antavat tunteen siitä, ettei ole yksin vaikeiden asioiden kanssa. Tällä on suoraan vaikutusta myös nuorten hyvinvointiin.
Laitoshoidossa tiimi usein suojaa yksittäistä työntekijää vaikeiden tilanteiden käsittelyssä. Perhehoidossa ei ole samanlaista työyhteisöä kuin laitoshoidossa. Siksi perhehoidossa korostuu työnohjauksen ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli. Myös vertaistuki ja toisten perhehoitajien kanssa käydyt avoimet keskustelut voivat palauttaa tunnetta siitä, ettei ole yksin haastavissa tilanteissa.
Sijaishuollossa toimivien aikuisten väkivallalle altistumiseen tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, jotta pysyvyys ja jatkuvuus voisivat olla mahdollisia. Aikuiset kohtaavat työssään vaikeita tilanteita, ja heidän turvallisuutensa ja jaksamisensa ovat välttämättömiä nuorten hyvinvoinnin tukemiselle. Kestävää sijaishuoltoa ei synny ilman aikuisia, jotka voivat hyvin ja saavat tukea väkivaltaan liittyen. Tarvitaan rakenteita ja käytäntöjä, jotka vahvistavat tehtävän turvallisuutta, jakavat vastuuta ja varmistavat, ettei kukaan joudu kohtaamaan väkivaltaa tai sen uhkaa yksin.
Lopuksi
Sijaishuoltoa on mahdollista muuttaa ja kehittää turvallisemmaksi, mutta se vaatii töitä eri tasoilla: rakenteellisella, yhteisö- ja yksilötasolla. Vaikka yksittäinen ihminen ei pysty laajoja rakenteellisia ongelmia korjaamaan, jokaisella sijaishuollossa toimivalla aikuisella on mahdollisuus omalta osaltaan edistää turvallisuutta.
Aikuisen myötätuntoinen ja välittävä asenne nuoria kohtaan ennaltaehkäisee vertaissuhdeväkivaltaa. Kun aikuinen arvostaa ja kuuntelee nuoria, osoittaa välittämistä ja luo toivoa paremmasta, nuorten on mahdollista toipua, oppia ja kasvaa. Jokapäiväisillä arjen kohtaamisilla on merkitystä. Niiden kautta luodaan nuorille tunnetta siitä, että he ovat turvassa, heidän kokemuksensa otetaan vakavasti, heistä välitetään ja heillä on aikuisia, jotka ovat heidän puolellaan.
Sekä nuoret että aikuiset tarvitsevat tukea ja yhteyttä toisiin. Kun kukaan ei jää yksin omien tunteidensa, ajatustensa ja kokemustensa kanssa, arki ja kohtaamiset muuttuvat turvallisemmiksi. Yhteisöllisyys antaa voimaa. Vertaissuhdeväkivalta on mahdollista muuttaa vertaisuuden voimaksi.
Vertaisuus ilman väkivaltaa -hankkeen työntekijät,
Johanna Barkman, Eeva Mononen, Anu Flinck ja Johanna Liukkonen
Lähteet
Ahola, T. & Ahola, M. (2016) Väkivallasta turvallisuuteen. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti.
Attar-Schwartz, S. & Khoury-Kassabri, M. (2015) Indirect and verbal victimization by peers among at-risk youth in residential care. Child Abuse & Neglect 42 (4), 84–98.
Barkman, J. & Mononen, E. & Flinck, A. (2025b) Rauhanneuvottelut lastensuojelun sijaishuollossa. Riita-, konflikti- ja väkivaltatilanteiden traumatietoinen käsittely. Pesäpuu ry. (Tulossa joulukuussa 2025)
Barter, C. & Renold, E. & Berridge, D. & Cawson, P. (2004) Peer violence in children’s residential care. Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Ellonen, N. (2025) Lapsiin kohdistuvan väkivallan ajankohtaiset yhteiskunnalliset kysymykset. Valtakunnalliset lastensuojelupäivät 8.10.2025 Jyväskylässä.
Sillanpää, T. & Barkman, J. (2024) Nuoren päihdetyökirja lastensuojeluun. Pesäpuu ry.
Kuva: Sara Helfenstein
