Nuorten tekemä väkivalta ei synny tyhjästä, vaan sen taustalla on aina lukuisia yksilöllisiä ja rakenteellisia tekijöitä. Pelkästään väkivaltatilanteeseen puuttuminen ja väkivallasta rankaiseminen eivät ratkaise nuorten ongelmia. Väkivaltaan liittyvät tilanteet ovat usein monisyisiä, eikä niihin ole olemassa nopeita tai yksinkertaisia ratkaisuja. Jotta väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä, on katsottava pintaa syvemmälle ja uskallettava kysyä, miksi nuori turvautuu väkivaltaan.
Yksi syy väkivaltaan voi olla esimerkiksi se, ettei koe kuuluvansa mihinkään, ja ettei omalla elämällä ole mitään suuntaa tai tarkoitusta. Jos ei ole mitään menetettävää, kynnys väkivaltaan madaltuu. Tämä ei tarkoita sitä, että nuori olisi paha – se tarkoittaa, että hän voi olla hukassa ja tarvitsee tukea löytääkseen oman paikkansa sekä merkityksen omalle elämälleen.
Oikeus etsiä omaa suuntaansa
Jokaisella nuorella on oikeus etsiä omaa suuntaansa – kokeilla, erehtyä ja kasvaa. Tässä me aikuiset haluamme olla apuna. Välitämme nuorille viestiä siitä, että he ovat tärkeitä, ja että heillä on oma paikkansa tässä maailmassa. Autamme nuoria uskomaan siihen, että heillä on mahdollisuus uudistaa maailmaa joka päivä. Nuoret etsivät merkitystä uusista paikoista, luovat yhteyttä omilla tavoillaan ja rakentavat rauhaa, kunhan saavat siihen tilaisuuden. Pienikin onnistuminen arjessa voi kasvattaa toivoa ja voimavaroja. Meidän tehtävämme on tarjota heille mahdollisuuksia toimia, kehittyä ihmisinä ja kuulua johonkin itseään suurempaan. Nämä kaikki asiat ovat ratkaisevia tekijöitä väkivallan ehkäisyssä.
Tilanne ei ole koskaan toivoton. Keskeistä on, että nuori saa kokea olevansa hyväksytty. Tämä koskee niin väkivaltaa kokenutta kuin väkivaltaa tehnyttä. Myötätunto sekä itseä että muita kohtaan auttaa toipumaan väkivallasta. Myötätunto ei tarkoita väkivallan hyväksymistä, vaan ymmärrystä ja inhimillisyyttä.
Mentalisaatio ja resilienssi arjessa
Sillä on suuri merkitys, miten me aikuiset puhumme nuorista. Liian usein nuoret nähdään joko uhreina tai ongelmina, mutta kumpikaan rooli ei auta heitä. Sen sijaan olisi tärkeää nähdä nuoret aktiivisina toimijoina, joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä – kunhan he saavat siihen oikeanlaista tukea.
Kun nuori oppii hyväksymään itsensä, tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan sekä vaalimaan turvallisia ihmissuhteita, tarve purkaa huonoja oloja muihin vähenee. On luonnollista, että joskus tunteet kasvavat liian suuriksi tai elämässä on liikaa tapahtumia samanaikaisesti. Tällöin huomio kiinnittyy helposti vain omaan sisäiseen kokemukseen, jolloin on vaikea nähdä, mitä toinen tuntee tai tarvitsee. Ikään kuin katse kääntyisi sisäänpäin ja ympärillä oleva maailma sumenisi. Mentalisaation näkökulmasta tällaiset hetket ovat tavallisia. Tunteiden voimakkuus kaventaa näkyvyyttä, mutta pienikin pysähdys voi auttaa palauttamaan yhteyden toiseen ihmiseen.
Nuoret ovat uskomattoman resilienttejä eli selviytymiskykyisiä. Vaikeistakin kokemuksista huolimatta heillä on kyky kasvaa, muuttua ja löytää uusia voimavaroja. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa, näkyen pieninä, mutta merkityksellisinä edistysaskelina. Tässäkin me aikuiset olemme ratkaisevassa roolissa. Jokainen turvallinen vuorovaikutustilanne vahvistaa nuoren yhteyttä itseen ja toisiin. Pikkuhiljaa arjessa syntyy turvallisuuden ja ymmärryksen tila, joka vähentää väkivallan riskiä.
Rauha alkaa meistä
Väkivallan yhteydessä on tärkeää puhua rauhasta ja antaa sille tilaa kasvaa. Sanat ja ajatukset, joihin keskitymme, muokkaavat todellisuuttamme. Se mistä puhumme lisääntyy ja vahvistuu. Rauha ei ole passiivinen tila. Se vaatii rohkeutta kohdata vaikeita tilanteita ja uskallusta etsiä rakentavia ratkaisuja. Tämä tarkoittaa sitä, että emme pelkästään puutu väkivaltaan, vaan myös luomme myönteisiä vuorovaikutussuhteita.
Meistä jokainen voi toimia rauhantekijänä. Rauha alkaa pienistä sanoista, teoista ja katseista, joita vaihdamme arjessa. Ystävälliset teot voivat käynnistää myönteisen kierteen ja vahvistaa yhteyden syntymistä. Ne eivät vaikuta vain antajaan ja saajaan, vaan myös niihin, jotka seuraavat tilannetta etäämmältä. Ystävällinen teko luo keskustelua, keskustelu vahvistaa yhteyttä, ja yhteys on kaiken inhimillisyyden ja rauhan ydin.
Blogitekstin ovat kirjoittaneet Vertaisuus ilman väkivaltaa -hankkeen työntekijät Johanna Barkman, Eeva Mononen, Johanna Liukkonen ja Anu Flinck.
Hankkeessa tuotetut materiaalit löydät Pesäpuun verkkokaupasta.
Selvitys lasten vertaissuhdeväkivallasta lastensuojelun sijaishuollossa lisää ymmärrystä sijaishuollossa tapahtuvasta lasten keskinäisestä väkivallasta ja tarjoaa keinoja, joiden avulla sijaishuoltoa on mahdollista kehittää turvallisemmaksi.
Uusi alku – kirja nuorille toivosta, traumoista ja selviytymisestä on vertaistuellinen, traumatietoinen ja lempeä tietokirja nuorille, jotka ovat kokeneet vaikeuksia elämässään. Kirja sisältää tietoa, tarinoita ja tehtäviä. Sen tarkoituksena on antaa konkreettisia keinoja vaikeiden kokemusten käsittelyyn, väkivallan tunnistamiseen ja turvallisuuden tunteen vahvistamiseen. Tutustu myös Uusi alku -kirjan tehtäväarkkeihin.
Syksyn aikana on tulossa nuorten kanssa työskentelyyn tarkoitetut kortit Puhutaan riitelystä ja väkivallasta – keskustelupakka nuorille. Kortit tarjoavat nuorelle mahdollisuuden puhua riitelystä, väkivallasta ja tunteista sekä siitä, mitä kukin tarvitsee kokeakseen olonsa turvalliseksi ihmissuhteissa. Kortit tukevat nuorta itseilmaisussa sekä omien ja toisten tarpeiden tunnistamisessa esimerkiksi ristiriitatilanteissa.
Lisäksi sijaishuollossa toimiville aikuisille on tulossa materiaali Rauhanneuvottelut lastensuojelun sijaishuollossa, jonka tarkoituksena on vahvistaa nuorten valmiuksia toimia rauhantekijöinä sijaishuollossa tapahtuvan väkivallan ennaltaehkäisemissä, selvittelyssä ja jälkipuinnissa. Seuraa Pesäpuun viestintää ja verkkokauppaamme uutuuksien julkaisusta.
Lähteet
Barkman, J. & Mononen, E. & Flinck, A. & Liukkonen, J. (tulossa) Rauhanneuvottelut lastensuojelun sijaishuollossa. Pesäpuu ry.
Kuvitus
Maalaus: Sara Helfenstein
Rauhankyyhky: Kuutti Terävä
