Kun varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun ammattilaiset pysähtyvät pohtimaan, mitä kaikkea voidaan tehdä, jotta työyhteisö olisi entistä traumainformoidumpi, syntyy kuva yhteisöstä, jossa inhimillisyys, oppiminen ja välittäminen kulkevat käsi kädessä.
Parhaillaan käynnissä olevaan Pikku Sisukas -koulutusprosessiin osallistuvat varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun ammattilaiset ovat välitehtävässä pohtineet konkreettisia toimenpiteitä sen eteen, että työyhteisöistä tulisi entistä traumainformoidumpia. Olen saanut pysähtyä heidän ajatustensa äärelle ja kurkistaa monenlaisiin kokemuksiin, näkökulmiin ja oivalluksiin, joita haluan tuoda tässä tekstissä näkyviin. Sitaatit ovat otteita heidän välitehtävänsä vastauksista. Ammattilaisten vastaukset kertovat, miten kiireisestä arjesta huolimatta työyhteisöjä halutaan kehittää entistä turvallisemmiksi ja traumaymmärtäväisemmiksi.
”Traumainformoitu työote ei ole jotain, mitä opitaan yhdessä koulutuksessa. Se on ajattelutapa, joka näkyy arjen pienissä teoissa – siinä, miten katsomme, kuuntelemme ja kohtaamme.”
Näin kiteytti yksi osallistuja sen, mitä moni muukin kuvasi: traumatietoisuus ei ole menetelmä, vaan tapa olla ihmisenä ihmiselle.
Tieto luo yhteisen perustan
Traumainformoitu työote tarvitsee tuekseen jatkuvaa pysähtymistä juurtuakseen osaksi työyhteisöjä. Pelkkä kertaluonteinen koulutus ei riitä, vaan tarvitaan yhteisiä keskusteluja, kehittämispäiviä ja tiimipalavereita, jotta tieto pysyy elävänä arjessa, ”mitä traumainformoitu työote meidän työyhteisössä käytännössä edellyttää”. Uusien työntekijöiden perehdytykseen toivotaan sisällytettävän traumainformoidun työotteen perusteet, jotta yhteinen ymmärrys syntyy alusta alkaen.
Kun tieto ja ymmärrys siirtyvät käytäntöön, ne muuttuvat tavoiksi toimia: rauhoittumiseksi lapsen tunteen taakse, pysähtymiseksi ennen reaktiota, toisen kohtaamiseksi uteliaasti ja arvostavasti. Yhä useammissa työyhteisöissä on otettu käyttöön erilaisia menetelmiä, kuten Pikku Sisukas -koulutuksen sisältöjä, jotka tuovat konkretiaa lapsen kokemusmaailman ymmärtämiseen ja traumaymmärrykseen laajemminkin.
Pikku Sisukas -koulutusprosessi tarjoaa ammattilaisille tietoa ja käytännön keinoja sijaishuollossa kasvavien lasten tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Koulutuksessa syvennytään muun muassa trauman vaikutuksiin, kiintymyskeskeiseen työotteeseen ja monitoimijaiseen yhteistyöhön. Prosessin aikana osallistujat syventyvät teemoihin välitehtävien avulla – pysähtyvät omien havaintojensa, kokemustensa ja työnsä kysymysten äärelle.
Johtaminen luo turvaa ja suunnan
Johtamisen merkitys nousi vastauksissa toistuvasti esiin. Tarvitaan johtajuutta, joka turvaa riittävät resurssit. Tarvitaan myös rohkeutta puuttua turvattomuutta lisääviin toimintatapoihin ja tukea työntekijöitä, jotka kaipaavat lisäohjausta. Turvallinen ilmapiiri syntyy yhteisistä pelisäännöistä, oikeudenmukaisesta vastuunjaosta ja kokemuksesta siitä, että omat rajat ja jaksaminen ovat tärkeitä. Pedagoginen johtajuus nähtiin avainasemassa toimintakulttuurin ja laadun ylläpitämisessä. Kun johto viestii, että työntekijän hyvinvointi on tärkeä osa työn laatua, se luo perustan aidosti traumainformoidulle yhteisölle. Tällöin koko työyhteisö hengittää vapaammin.
Itsereflektio ja palautuminen osana ammattitaitoa
Traumainformoitu toimintakulttuuri rakentuu pysähtymisestä oman itsensä äärelle. Työn kuormittavuus ja kohtaamisten intensiteetti edellyttävät, että ammattilaisilla on mahdollisuus reflektoida omaa toimintaansa ja tunteitaan. Tarvitaan tilaa ja aikaa työnohjaukselle, vertaistuelle ja palautumiselle. Mikrotaukojen merkitys korostuu. Itsetuntemus ja oman vireystilan säätely auttavat tunnistamaan, milloin tarvitaan tauko tai tukea. Omien rajojen tunnistaminen ei ole heikkoutta, vaan vastuullisuutta, kun pidetään huolta itsestä ja lapsista.
Arjen rakenteet kannattelevat
Ammattilaisten vastauksista nousi esille, että arjen käytännöt ovat lopulta se maaperä, jossa traumainformoitu ajattelu joko juurtuu tai jää pintaan. Turvallisuutta ja ennakoitavuutta vahvistetaan selkeillä rutiineilla, toimivalla viestinnällä ja yhteisillä keskusteluilla kuormittavista tilanteista. Moniammatillinen yhteistyö nähdään voimavarana. Se tuo laajemman näkökulman ja auttaa ymmärtämään lapsen ja perheen tilannetta kokonaisuutena. Tällöin lapsi saa ympärilleen kannattelevan verkoston.
Kieli muuttaa todellisuutta
Kielen merkitys korostuu. On tärkeää, että uskalletaan pysähtyä käytettyjen sanojen äärelle, koska ne ohjaavat omaa toimintaa ja käyttäytymistä. Uskomukset ja ennakko-odotukset luovat objektiivista todellisuutta. Ne joko estävät tai tukevat meitä. Ammattilaiset haluavat muuttaa käsityksiä myötätuntoisempaan suuntaan: lapsi ei ole hankala, vaan hänellä on vaikeaa. Lapsi ei hae huomiota, vaan apua. Ajattelutavalla on iso merkitys, koska pienet sanat ohjaavat suuria asenteita. Kun puhe muuttuu, muuttuu myös toiminta.
Lempeyttä ja rohkeutta
Traumainformoidussa yhteisössä tarvitaan rohkeutta kohdata omat rajat ja tehdä muutoksia. Lisäksi tarvitaan lempeyttä itseä ja toisia kohtaan. Työyhteisö, jossa uskalletaan keskustella, kokeilla, mokata ja oppia, on jo kulkenut pitkän matkan.
Ammattilaisten pohdinnoissa korostui lisäksi, että traumainformoitu työote ei ole yksittäinen menetelmä tai koulutus, vaan tapa ajatella ja olla yhdessä. Se elää arjen rytmissä sekä tavassa, jolla kokoukset pidetään, lapsia kohdataan ja työkavereita kuunnellaan. Se on halua katsoa pintaa syvemmälle – ja nähdä, että jokaisen reaktion, myös oman, takana on tarina, joka ansaitsee tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Se kasvaa jokaisessa kohtaamisessa, jossa pysähdytään aidosti käsillä olevaan hetkeen.
Ammattilaisten arjen kokemuksista kumpuava viisaus on arvokas voimavara, joka voi muuttaa varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun kenttää pysyvästi.
Seuraava Pikku Sisukas -koulutusprosessi järjestetään syksyllä 2026. Seuraa Pesäpuun viestintää, niin saat tiedon ilmoittautumisen aukenemisen ajankohdasta.
