Sosiaali- ja terveysjärjestöjen merkitys hyvinvoinnille on kokonaisvaltainen, numeroita ja euroja syvällisempi ja laajempi kokonaisuus. Sote-järjestöjen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on mittaamattoman arvokas.

Vanhimmat sote-järjestöt aloittivat toimintansa Suomessa yli 100 vuotta sitten. Niiden keskeinen tehtävä oli jo tuolloin auttaa niin kutsuttuja heikompiosaisia. Onkin hyvä muistaa, että auttamisen lisäksi monet hyvinvointia edistävät ja koko yhteiskuntaa hyödyntävät sote-innovaatiot – kuten alan toiminnan kehittäminen, mahdollisuus saada vertaistukea, liittyä ja toimia yhdessä, oppia, lisätä ymmärrystä ja kehittää yhteiskuntaa – ovat myös lähtöisin järjestöistä ja suuri osa niiden toimintaa yhä tänäkin päivänä. Ihmisten hyvinvoinnin edistämisen kautta järjestöt ovat myös keskeinen mahdollistaja ja kivijalka kaikenlaiselle kasvulle, yhteiskunnan turvallisuudelle ja demokratialle.

Yksistään Pesäpuu ry on kehittänyt lasten ja nuorten sijaishuoltoon lukuisia kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan juurtuneita ja vaikuttavia toimintamalleja. Esimerkkeinä 25-vuotisen historiamme ajalta suomalaisen lastensuojelun kehittämisestä mainittakoon, että sijaishuollon perhehoidon lakisääteistä ja laatua varmistavan ennakkovalmennuksen on mallillamme saanut yli 17 000 perhehoitajaa. Lasten ja nuorten kokemusasiantuntijuuden kehittäminen ja käyttö Suomessa on aloitettu toimestamme. Lastensuojelun kokemusasiantuntijuus on nyt laajasti käytössä ja juurtunut sijaishuollon toimintaan.

Muita nostoja laajasta työstämme sijaishuollossa elävien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi: Sijaishuollon piirissä elävien lasten koulunkäyntiä tutkitusti edistävä Sisukas-toiminta on käytössä useissa kunnissa ja hyvinvointialueilla. Lasten ja nuorten VALTTI-vertaisarviointimalli turvaa lasten oikeuksia sijaishuollossa ja tehostaa valvontaa sekä sijaishuollon yksiköiden kehittämismahdollisuuksia. Kaikki kehittämishankkeemme ja -toimintomme löytyvät verkkosivuiltamme.

Pesäpuu on myös nostanut esiin yhteiskunnallisesti tärkeitä ja merkittäviä ilmiöitä, kuten hatkaamista, sijaishuollossa tapahtunutta tai yhä tapahtuvaa kaltoinkohtelua ja vertaissuhdeväkivaltaa sekä sijaishuollossa elävien vauvojen ja taaperoiden tilannetta. Asiantuntijamme ovat kysyttyjä puhujia erilaisissa tilaisuuksissa. Olemme tehneet myös laajaa yhteistyötä korkeakoulujen ja opiskelijoiden kanssa. Tutkimusartikkeleitamme on julkaistu myös kansainvälisisissä julkaisuissa.

Järjestöt ovat erilaisia ja niiden monipuolinen kirjo vastaa ihmisten erilaisiin tarpeisiin aina vapaaehtoistoiminnasta erityisten palveluiden tuottamiseen. Tutkitusti ihmisten hyvinvointia lisäävät mahdollisuus kuulua johonkin (yhteisöllisyys), merkityksellisyyden ja itsensä tärkeäksi kokeminen sekä omien kykyjen käyttäminen haluamallaan tavalla (omaehtoisuus). Järjestötoiminta on ollut merkittävä vastaus näihin kaikkien ihmisten, mutta erityisesti haastavissa tilanteissa elävien henkilöiden tarpeisiin. Nyt se ollaan menettämässä hallituksen lyhytnäköisen ja kustannuksia pitkällä aikavälillä lisäävään leikkauspolitiikkaan.

Leikkaukset heikentävät ihmisten hyvinvointia ja lisäävät kustannuksia

Hallituskaudella hallitus on leikkausperusteluissaan ehdottanut toiminnan rahoittamista lahjoitusten avulla. Sen edistämiseksi hallitus ei kuitenkaan ole edistämässä sote-järjestöille lahjoittaville tahoille verohelpotuksia. Lahjoitustoiminnan kasvu on sinällään toivottavaa, mutta täytyy huomioida myös se tosiseikka, että lahjoitukset ovat lähes aina korvamerkittyjä kohderyhmille, eivätkä sinänsä lisää järjestön kykyä organisoida toimintaa tai luo pitkäjänteistä turvaa ja luottamusta toiminnan jatkumiseen.

Luottamusta tulevaisuuteen sote-järjestöjen organisaatioissa ja erityisesti niiden kohderyhmissä ovat heikentäneet hallituksen ennakoimattomat, nopealla aikataululla ja yleisellä tasolla esitetyt, jopa kahden kolmasosan leikkaukset järjestöjen toiminta-avustuksiin. Avustuksia koordinoivan STEA:n on lähes mahdotonta arvioida omasta näkökulmastaan leikkaustarpeen kohdentaminen oikeudenmukaisesti esimerkiksi päällekkäiseen tai vähemmän vaikuttavaan toimintaan. Järjestöt joutuvat nyt vain arvailemaan, miten leikkaukset toteutetaan.

Vaikutusten ennakointi ja erilaisten tulevaisuuskuvien luominen on tällä hetkellä lähes mahdotonta. Tämä asettaa organisaatiot hyvinvointia tuhoavaan kierteeseen. Osa henkilöstöstä voidaan menettää jo ennen kuin päätösten kohdentuminen tiedetään. Mahdollinen uudelleenrekrytointi on kallista. Moni kehittämistyö uhkaa jäädä pahasti kesken.

Vaikutukset kohderyhmien hyvinvointiin ovat välittömiä ja haastavat heidän hyvinvointiaan. Eniten näistä leikkauksista kärsivät lopulta lapset ja nuoret, joiden hyvinvointi ja sen lisääminen ovat keskeisessä osassa kaikkea toimintaamme. Onko yhteiskunnallamme todella varaa näistä leikkauksista myöhemmin aiheutuviin lisäkuluihin?

Toivottavaa on, että suunnitellut uudet leikkaukset perutaan. Ylipäätään järjestöillä itsellään tulee olla mahdollisuus kohdentaa talouden tasapainottamiseen liittyvät toimet siten, että niiden vaikutukset olisivat kohderyhmien osalta mahdollisimman perusteltavissa.