Sain kunnian tavata suuresti arvostamani lastensuojelun sosiaalityön esikuvani ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan kesäisillä aamukahveilla. Olin kutsunut hänet keskustelemaan kanssani lastensuojelun sosiaalityöstä. Kerroin, että olen mukana THL:n valtakunnallisessa kehittämistyöryhmässä, jossa pohditaan lastensuojelun sosiaalityön tehtävänkuvaa. Työryhmässä on pohdittu teemaa monesta eri näkökulmasta, mutta keskeistä on ollut myös sosiaalityö lasta kohtaavana ja auttavana työnä. Halusin kuulla Aulikin ajatuksia tähän liittyen. Sovimme, että kirjoitan Aulikin ajatuksista tämän blogitekstin.
Aulikki aloitti antoisan keskustelumme haastamalla sosiaalityöntekijät pohtimaan omaa työorientaatiotaan: mistä käsin jäsennämme lastensuojelun sosiaalityötä: lainsäädännöstä vai lapsesta käsin? Lainsäädäntö on juridinen kehys työlle, mutta lainsäädännön tuntemisen lisäksi on tärkeää ymmärtää, että katseen täytyy olla ensisijaisesti ihmisessä ja hänen auttamisessaan. Onhan lastensuojelun sosiaalityön tehtävänä varmistaa lapsen hyvän kasvun edellytykset. Lastensuojelun funktio on olla korjaavaa silloin, kun nämä edellytykset eivät täyty ilman tukea.
Auttamista ei voi aloittaa ratkaisusta, vaan tutustumisesta ja ymmärryksestä. Jos sosiaalityössä ei malteta pysähtyä lapsen ja hänen perheidensä tarpeiden äärelle, vaan tarjotaan summamutikassa palveluja, se tulee kalliiksi.
Asiakkaan osallisuus syntyy, kun asiakas kokee, että häntä ymmärretään. Siksi on tärkeää tutustua rauhassa ja osoittaa halua ymmärtää. Ensimmäiset kolme kohtaamista tulisi olla lapsen ja hänen perheensä tarpeisiin tutustumista. Ensimmäiseen kontaktiin tulee panostaa, se luo pohjan vuorovaikutukselle ja auttamistyölle. Aluksi on tärkeä kartoittaa aina positiiviset asiat, vasta sitten voit ottaa puutteet rakentavasti esiin. Jo se, että perhe hakee apua, on vahvuus.
Lapsen kohtaaminen ei ole galluphaastattelu vaan ammatillinen keskustelu, joka sisältää läsnäolon, arvostavan vuorovaikutuksen, positiivisen palautteen ja aina lopussa tapaamisen koonnin. Tapaamisessa on tärkeää antaa tilaa myös kysymyksille. Sosiaalityössä voisi käyttää enemmän myös koti- tai välitehtäviä.
Jokainen kohtaaminen käynnistää lapsessa prosessin – kysy aidosti itseltäsi, millaisen prosessin haluat työntekijänä käynnistää.
Aulikin resepti hyvään, lasta kohtaavaan ja arvostavaan sosiaalityöhön on täsmälleen sama kuin mitä lapset itse toivovat. Välillä helpommin sanottu kuin tehty. Lasten kokemusten perusteella asiat eivät välttämättä ole niin itsestään selviä kuin miltä meistä aikuisista saattaa ensikuulemalta tuntua. Sosiaalityö on vaativaa työtä, jossa tilanteet ovat moninaisia ja lapset tarpeineen eri-ikäisiä.
Aulikin resepti sosiaalityöhön:
Ole läsnä tapaamisessa, rauhoita asiakkaalle annettava aika.
Toimi lapsen, älä omilla ehdoillasi.
Katso silmiin.
Kuuntele.
Osoita, että olet kiinnostunut lapsesta, hänen elämästään ja arjestaan.
Älä vähättele lapsen kokemuksia, äläkä koskaan aliarvioi lasta.
Anna aina positiivista palautetta.
Aulikin jälkikirjoitus
Lastensuojelu käynnistyy hyvin erilaisista tilanteista, joissa myös työskentelyn aikaresurssit ovat erilaiset. Joskus on kysymys vauvaikäisen lapsen ja vanhempien kiireellisestä avun tarpeesta, joskus kouluikäisen sopeutumisvaikeuksista ja joskus vakavassa päihde- tai rikoskierteessä olevan nuoren ja hänen vanhempiensa auttamisesta. Työn sisällöt ja painotukset ovat erilaisia, mutta aina on kysymys työskentelystä vaikeuksissa olevien ihmisten kanssa ja pyrkimyksestä myönteiseen muutokseen sekä myös toivon rakentamisesta ja ylläpitämisestä.
Sari-Annen terveiset Aulikille
Kiitos Aulikki mieleenpainuneista ja arvostavista kohtaamisen hetkistä kanssasi. Sinä elät, kuten opetat. Sinä olet minulle esimerkki läsnäolosta sekä suuresta rakkaudesta lastensuojeluun ja lasta kohtaavaan sosiaalityöhön.
