Vaiettu vertaissuhdeväkivalta – ilmiön tunnistaminen mahdollistaa muutoksen
”Sijaishuoltopaikan lapsiryhmässä tapahtuvat konfliktit uhkaavat lasten turvallisuutta, kasvua ja kehitystä samalla tavoin kuin huostaanoton perusteina olevat vaaratekijät (Korhonen 2023, 11).”
Lasten keskinäinen väkivalta on vakava, mutta vaiettu asia. Se aiheuttaa paljon kärsimystä lapsille ja epätoivoa aikuisille. Oletko sinä törmännyt työssäsi tai muutoin elämässäsi lasten keskinäiseen väkivaltaan? Mitä tunteita ja ajatuksia se on sinussa herättänyt? Oletko mahdollisesti kokenut keinottomuutta sen edessä?
Pesäpuussa käynnistyi alkuvuodesta Vertaisuus ilman väkivaltaa -hanke, jossa kehitetään keinoja traumatietoiseen konfliktinkäsittelyyn lastensuojelun sijaishuollossa tapahtuvaan lasten keskinäiseen väkivaltaan. Käytämme käsitettä vertaissuhdeväkivalta kuvaamaan lasten keskinäisissä suhteissa tapahtuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Sijaishuollossa asuvat lapset eivät ole homogeeninen ryhmä, mutta heitä voivat yhdistää esimerkiksi sijaishuoltopaikka, ikä, kehitystaso, kokemukset ja perhehoidossa vanhemmuus. Siksi vertaissuhdeväkivalta ei kosketa vain sijaishuollossa asuvia lapsia, vaan myös sijaisperheiden biologiset ja adoptoidut lapset voivat olla vertaissuhdeväkivallan osapuolina.
Mitä sijaishuollossa tapahtuvasta vertaissuhdeväkivallasta tiedetään?
Kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedämme, että lasten keskinäinen väkivalta sijaishuollossa on huolestuttavan yleistä ja se koskettaa suurta osaa sijaishuollossa asuvista lapsista (esim. Mazzone ym. 2018). Sen sijaan kotimainen tutkimus aiheesta on edelleen hyvin vähäistä. Vuonna 2016 julkaistu lastensuojelun menneisyysselvitys nosti näkyviin sijaishuollossa ajanjaksolla 1937–1983 eläneiden kokemukset niin aikuisten tekemästä väkivallasta kuin lasten vertaissuhdeväkivallastakin. Fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa, perustarpeiden laiminlyöntiä ja monenlaista nöyryyttämistä oli koettu kaikissa sijaishuollon muodoissa. (Hytönen ym. 2016.)
Nykypäivän sijaishuollossa tapahtuvaa vertaissuhdeväkivaltaa ei ole tutkittu yhtä kattavasti. Vuonna 2020 tehty sosiaalityön pro gradu -tutkielma oli ensimmäinen tutkimus aiheesta nykypäivän kontekstissa. Tutkielman pohjalta julkaistiin Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 03/2021 artikkeli ”Lasten vertaissuhdeväkivalta lastensuojelun sijaishuollossa”. Tutkimustulosten mukaan vertaissuhdeväkivallan kokemukset ovat varsin yleisiä sijaishuollossa. Lapsista puolet kertoivat koetusta henkisestä vertaissuhdeväkivallasta ja neljäsosa koetusta fyysisestä vertaissuhdeväkivallasta. Lisäksi huomionarvoista tutkimustuloksissa oli se, että vertaissuhdeväkivaltaa koetaan kaikissa sijaishuollon muodoissa – perhehoidossa, ammatillisissa perhekodeissa ja laitoshoidossa – yhtä usein. (Mononen ym. 2021.)
Sijaishuollossa tapahtuvia vertaissuhdeväkivaltakokemuksia on osaltaan selvitetty myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kysy ja kuuntele -hankkeessa (2019–2021). Sijaishuollossa asuvilta lapsilta kysyttiin, missä määrin he ovat saaneet osakseen ikävää kohtelua toisten samassa sijaishuoltopaikassa asuvien lasten taholta. Tämänkin tutkimuksen mukaan vertaissuhdeväkivaltakokemukset näyttäytyvät hälyttävän yleisiltä sijaishuollossa. Yleisintä oli haukkuminen tai nimittely, jota kertoi kokeneensa viidennes kaikista lapsista ja 38 prosenttia selkokielisiin lomakkeisiin vastanneista lapsista. Selkokielisiin lomakkeisiin vastanneista 35 prosenttia kertoi, että toiset lapset ovat satuttaneet heitä ja 29 prosenttia kertoi kiusaamisen kokemuksista. Teini-ikäisistä 17 prosenttia kertoi, että heiltä oli varastettu tai yritetty varastaa jotakin ja 10 prosenttia kertoi, että heidän kimppuunsa oli käyty. 10–12-vuotiaista 12 prosenttia kertoi, että heitä oli uhattu satuttaa. Vertaissuhdeväkivaltakokemukset olivat tämän tutkimuksen mukaan yleisempiä laitoshoidossa kuin perhehoidossa. (Eriksson & Korhonen 2022, 87.)
Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi ei ole olemassa muuta kotimaista tutkimustietoa lastensuojelun sijaishuollossa ilmenevästä vertaissuhdeväkivallasta. Uhrikokemusten lisäksi ei ole selvitetty lainkaan vertaissuhdeväkivallan tekijöiden tai vertaissuhdeväkivallalle altistujien kokemuksia. Tietoa ei ole esimerkiksi väkivaltaisen lapsen huolellisesta sijoittamisesta ja valvonnasta eikä lasten sijaistraumatisoitumisesta. Myöskään sijaisperheiden biologisten ja adoptoitujen lasten vertaissuhdeväkivaltakokemuksista ei ole tietoa.
Vastaamalla kyselyyn olet mukana muutoksessa
Haluamme Vertaisuus ilman väkivaltaa -hankkeessa olla osaltamme paikkaamassa tiedon vajeita ja luoda tilannekuvaa vertaissuhdeväkivallan ilmiöstä sijaishuollossa. Tarkoituksenamme on yhdessä kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten kanssa kehittää traumatietoisia keinoja ja välineitä vertaissuhdeväkivaltaan puuttumiseen, ennaltaehkäisyyn, jälkipuintiin ja kriisiauttamiseen.
Tilannekuvan luominen on käynnistynyt Vertaissuhdeväkivalta sijaishuollossa -kyselyillä. Kyselyihin toivotaan vastauksia seuraavilta kohderyhmiltä (kysely avautuu klikkaamalla linkkiä):
- 15–29-vuotiaat sijaishuollossa asuvat ja asuneet nuoret
- 15–29-vuotiaat sijaissisarukset eli sijaisperheiden biologiset ja adoptoidut lapset
- sijoitettujen lasten ja nuorten läheiset
- sijaishuollon ammattilaiset ja toimijat
- muut ammattilaiset, jotka työssään ovat sijaishuollossa tapahtuvan vertaissuhdeväkivallan kanssa kosketuksissa
Kyselyt ovat auki marraskuun loppuun asti. Lisätietoja kyselyistä löydät verkkosivuiltamme.
Kattavan tilannekuvan luomiseksi toivomme runsaasti vastauksia kaikilta kohderyhmiltä. Ilmiön tunnistaminen mahdollistaa muutoksen – siksi jokainen vastaus on todella tärkeä! Kiitos, kun vastaat kyselyyn, jaat kyselyjä eteenpäin ja olet näin osana kehittämässä sijaishuoltoa turvallisemmaksi.
Vertaisuus ilman väkivaltaa -hankkeen työntekijät
Eeva Mononen, Johanna Barkman, Anu Flinck ja Johanna Liukkonen
Lähteet:
Mazzone, Angela & Nocentini, Annalaura & Menesini, Ersilia (2018) Bullying and peer violence among children and adolescents in residential care settings. A review of the literature. Aggression and Violent Behavior 38 (1), 101–112
