Tiivistelmä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää perhehoitoon sijoitettujen lasten kokemuksia ikävästä ja sen helpottamisesta. Tutkimus pyrkii korostamaan lapsen tiedon merkityksellisyyttä ja antaakin puheenvuoron lapsille itselleen. Tutkimuksen aineisto on kerätty lastensuojelun erityisosaamiskeskus Pesäpuu ry:n Salapoliisitoiminnan yhteydessä.  Salapoliisitoiminnan tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan lastensuojelun asiakkaina olevien esi- ja alakouluikäisten lasten osallisuutta ottamalla heidät mukaan lastensuojelun kehittämistyöhön. Tutkimusaineisto muodostuu kahden Salapoliisipäivän aikana havainnoimalla kerätystä materiaalista.

Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä.

Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että perhehoidossa elävän lapsen ikävä ja keinot sen helpottamiseksi ovat varsin moniulotteisia. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa elävät lapset ikävöivät paitsi biologista perhettään myös entistä kotiaan ja siellä olevia asioita sekä entistä kasvuympäristöään. Ikävä on epämiellyttävä tunne, johon liittyy keskeisesti suru. Ikävää helpottaa sekä ajatusten suuntaaminen ikävästä pois että menneen pitäminen arjessa läsnä.  Lapset tarvitsevat ikävän helpottamiseen aikuisen konkreettista apua ja kaipaavat aikuiselta sekä huolenpitämistä että emotionaalista tukea.

Avainsanat: Perhehoitoon sijoitettu lapsi, ikävä