Koulutuksen tavoite:

• antaa osallistujille valmiudet ohjata PRIDE-valmennusryhmiä
• tutustua PRIDE-valmennuksen sisältöön ja rakenteeseen
• perehtyä yhteiseen arviointiin
• lisätä systemaattisuutta ja laatua sijais- tai adoptiovanhemmuutta harkitsevien valmennukseen ja perhehoidon kehittämiseen

Koulutuksen sisältö:

• 12 koulutuspäivää (4pv+4pv+2pv+2pv)
• PRIDE-valmentajan pätevyyden saaminen edellyttää valmentajakoulutuksen lisäksi valmennuksen toteutuksen sijais- tai adoptiovanhemmuutta harkitseville

Koulutuksen toteutus:

• koulutus perustuu kokemukselliseen oppimiseen
• koulutusmenetelminä ovat lyhyet alustukset, pienryhmä- ja parityöskentelyt sekä valmennusharjoitukset

Koulutuksen kohderyhmä:

• sijais- ja adoptiovanhemmat sekä sosiaalityöntekijät, joilla on kokemusta lastensuojelusta ja perhehoidosta

Kokemuksia PRIDE-valmentajakoulutuksesta

“PRIDE-valmentajakoulutukseen lähdin avoimin mielin. Sijaisperheiden perhekohtainen valmennus oli minulle tuttua, ja niistä oli jäänyt hyvä tunne, sijaisvanhemmuutta harkitseviin sai läheisen yhteyden. Ryhmävalmennuksissa minua etukäteen jännittikin se, miten saan luotua valmennuksessa oleviin riittävän henkilökohtaisen suhteen, etteivät ryhmätapaamiset jää pinnalliseksi, tietyn paketin läpikäymiseksi.

Nyt kun olen aloittanut ensimmäisen valmennukseni ja neljä tapaamista on pidetty, huomaan, että jännitys ryhmän toimivuudesta on ollut turha. Koen, että ryhmä kantaa vastuuta prosessista myös ja luotan tähän. Tämä olikin valmentajakoulutuksessa yksi suurimmista oivalluksista, jonka on voinut todeta pitävän paikkansa. Minä en valmentajana ole kouluttaja, joka antaa valmiin paketin ja arvioi tulevat sijaisperheet ylhäältäpäin. Kyse on prosessista. Yksilöt tulevat esiin ryhmässä omien vahvuuksiensa kautta ja tukevat toisiaan, antaen peilipintaa toisilleen.

Yhteinen arviointi on toinen asia, jonka ryhmätapaamisten kautta olen sisäistänyt. Yhdessä sijaisvanhemmuutta harkitsevien kanssa heidän vahvuuksiensa ja kehittämistarpeidensa läpikäyminen on mielenkiintoinen matka. Olen pyrkinyt olemaan irti ennakkoajatuksista, vaikkei niiltä täysin pystykään välttymään. Pyrin kuitenkin haastamaan ne. Haluan oppia kokemuksen kautta heittäytymään vielä enemmän ryhmätapaamisiin. Ajattelisin, että myös ryhmäläiset uskaltautuvat heittäytyä pohdintaan, kun heillä on turvallinen olo ryhmässä. Tässä myös yhteys valmentajaparin kanssa on tärkeää, jokainen ryhmän jäsen pitää pystyä huomioimaan ja osallistamaan. Olen ollut onnellinen, että minulla on kokenut valmentajapari.

Valmentaminen vaatii itsensä tuntemista ja oman persoonan likoon laittamista. Tämä tarkoittaa haavoittuvaisuuttakin. Kuitenkin avoimuus, halu tutustua sijaisvanhemmuutta harkitseviin ja päästä heidän arkeensa ja ajatuksiinsa sisälle antaa minulle valmiuksia suoriutua tehtävästäni valmentajana sekä työntekijänä, jos he päätyvät perhehoitajiksi. Sanoitan usein työssäni ajatusta tunteiden avoimesta tuulettamisesta ja kaikkien tunteiden hyväksymisestä. Haluan olla rakentamassa avointa ja suoraa yhteistyötä tulevien sijaisvanhempien kanssa. Silloin myös minun valmentajana tulee olla armollinen itseäni kohtaan ja sallia itselleni tunteita epävarmuudesta ja heikkoudesta onnistumisen iloon ja riemuun!”

Maria Louhelainen
sosiaalityöntekijä

*

“PRIDE-valmentajakoulutuksen alkaessa olin aivan uuden edessä. En tiennyt mitä odottaa, tai mitä minulta odotetaan tulevana valmentajana. Mielessä pyöri ajatuksia, kuten riitänkö sellaisena kuin olen, eli tavallisena sijaisvanhempana, tavallisena ihmisenä, joka jännittää esiintyä ihmisten edessä? Millaisia ihmisiä tapaan? Hahmotanko kokonaisuuden, jonka tulemme käymään läpi valmennusta varten?

Valmentajakoulutuksen ryhmä ja kouluttajat toivat omalla olemuksellaan sekä olemisellaan hyvän ja turvallisen tunteen heti alusta alkaen. Sain vahvan, hyvän tunteen siitä, että olemme jokainen saman tärkeän asian äärellä, yhtä arvokkaina ja keskeneräisinä, ihan meistä jokainen.

Alun jäsentymättömästä tunteesta rakentui matkan varrella selkeä kokonaisuus. Epävarmuus muuttui pikkuhiljaa luottamukseen siitä, että prosessi toimii, kantaa ja etenee omalla painollaan, tavalla tai toisella.

Oivalsin myös, jännittäessäni esiintymistä, etten minä tulevana PRIDE-valmentajana ole pääosassa valmennusprosesseissa, vaan se matka on sijaisvanhemmuutta harkitsevien. Voin olla heidän rinnallaan, ihan omana itsenäni. Saan mahdollisuuden olla tukena ja turvana, osana kokonaisuutta, kulkea hetken ihmisen vierellä.

Koen että valmentajakoulutuksen aikana sain jälleen oivaltaa ja oppia uutta itsestäni. Lisäksi sain hyviä, selkeitä työvälineitä, sekä ideoita valmentajana toimimista ajatellen. Esimerkiksi tunne-, ja kuvakortteja käyttämällä sai jaettua ryhmässä monenlaisia tunteita, ajatuksia ja erilaisia kokemuksia. Kortit toimivat myös harjoitusten purkamiseen loistavasti, joten niitä aion varmasti hyödyntää jatkossakin monella tavalla. Oli ilo huomata, että leikkimielisyys, nauru ja hyväntahtoinen huumori olivat selvästi osa ryhmäämme ja valmennusta.

Vaikka välillä teimme raskaitakin harjoituksia, varattiin niiden purkamiseen kunnolla aikaa ja huomiota. Turvallinen tunne ryhmässä syntyi myös sitä, että jokaisen henkilökohtainen ajatus ja tunne tuli huomioiduksi sekä hyväksytyksi.

Toivottavasti onnistun välittämään eteenpäin myös sitä positiivisuutta ja lämpöä, mitä itse koen saaneeni tämän valmentajakoulutuksen myötä.”

Sanna Mänty
sijaisvanhempi