Hatkassa-hankkeemme laajassa selvityksessä ja siitä julkaistussa raportissa sijaishuollosta kadonneista eli hatkassa olevista nuorista toistuu nuorten kokemus aikuisten välinpitämättömyydestä. Liian monella nuorella on kokemus siitä, että kukaan ei välitä heistä, ja etteivät he merkitse ympärillä oleville ammattilaisille mitään. Sama välinpitämättömyys todentuu nuorten elämässä tilanteissa, joissa heitä ei hatkassa olemisen aikana etsitä välttämättä lainkaan.

Suomalainen yhteiskunta ei rakasta lapsiaan. Muuten nämä asiat olisi jo hoidettu.

Rakkaudesta puhuminen on helppo ohittaa pehmeänä tai kevyenä keinona puuttua lastensuojelussa esiintyviin haasteisiin. Jonkinlaisena todellisuudesta vieraantuneena asiana. Todellisuudessa asia on kuitenkin täysin päinvastoin. Kuka tahansa voi rajoittaa, sulkea oven tai teljetä selliin. Rohkeutta ja osaamista sen sijaan tarvitaan, kun rakastetaan, välitetään, hoivataan ja pidetään huolta. Erityisesti silloin, kun sitä tehdään ammattilaisina ja työntekijöinä.

Jokainen meistä tarvitsee rakkautta, ja myös kohdetta omalle rakkaudelleen. Niin myös jokainen lastensuojelun sijaishuollossa asuva ja hatkaava nuori. Jos näitä rakkauden kokemuksia ei saa turvallisesti sijaishuollossa, niitä haetaan jostain muualta. Rakkaus ei korjaa kaikkea, vaikka kaikki sitä tarvitsevat. Lastensuojelussa tarvitaan ja on tilaa paljon muullekin, kuten tieteelliseen ja muuhun viralliseen tietoon perustuvalle toiminnalle sekä ”kovemmille” keinoille. Lastensuojelun sijaishuollossa tulee olla riittävästi rohkeutta käyttää perustellusti ja kohdennetusti lain sallimia rajoitustoimenpiteitä. Ennen kaikkea lastensuojelun tarvitaan kuitenkin enemmän rakkautta.

Työ kohti lastensuojelun sijaishuoltoa, jossa kaikilla on mahdollisuus turvalliseen rakkauteen, alkaa kysymyksellä: mitä rakkaus on minulle?

”Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan hylkääminen ja kovuus

Hylkääminen tarkoittaa yksinäisyyttä ja yksin olemista maailmassa ja koko avaruudessa

Minä olen mutta minulla ei ole ketään

Syvimmän yksinäisyyden

ja tuhoutumisen tunteen välillä on joskus vain veteen piirretty viiva”

Julma Henri & Syrjäytyneet 2009. Tunteet osa 2. Rakkaus (9.11–10.53).
Psykoterapia-albumi. Mörssi.
Kappale YouTubessa.