Oodi elämälle ja ihmisyydelle – sijaishuollossa satutettujen elämän filosofia

Lukiessani Jarno Hietalahden esseetä Erich Frommin humanistisesta filosofiasta löysin monia yhtymäkohtia sijaishuollossa kaltoinkohdelluiden henkilöiden ajatusmaailmaan. Vuoden verran olen tehnyt töitä X-ketju-hankkeessa ja tavannut x-ketjulaisia, joita on satutettu lastensuojelussa sijoituksen aikana. Vaikeista kokemuksista huolimatta heissä näkyy voimakkaana rakkaus elämää ja sen pieniä ihmeitä kohtaan. Heidän puheistaan kumpuaa suuri kunnioitus ihmisiä kohtaan ja palo ihmisten auttamiseen, joka on ohjannut monen uravalintaa. Frommin mukaan humanismi kunnioittaa ihmisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, eikä alista ihmistä toisten välineiksi. Humanismi onkin uskoa ihmisten hyvyyteen sekä alistavissa olosuhteissa toiveikkuuden säilyttämistä.

Samalla x-ketjulaisten kokemukset kertovat, kuinka ihmisyys voi saada hirviön kasvot. Lastensuojelun hyvää tarkoittava ydin on vääristynyt mitä julmimmiksi keinoiksi lasten suojelemiseksi. Sijaishuollon peilikuvasta katsoo takaisin inhimillisyyden irvikuva. Lastensuojelun kauhukuva on todellinen. Pieni lapsi nähdään niin vieraana, että häntä voi kohdella miten vain.

Frommin mukaan humanismia testataan juuri silloin, kun yksilö tai yhteisö yrittää suhtautua heille vieraisiin ihmisiin. Otetaanko vieras ihminen vastaan ennakkoluulottomasti? Hyväksytäänkö hänet? Tunnustetaanko hänen ihmisyytensä vieraudesta huolimatta? Näihin kysymyksiin perustuu se, mitä Hietalahti kutsuu Frommin vierauden filosofiaksi. Kunnioitetaanko jakamatonta ihmisarvoa vierauden edessä välittämättä uskomusjärjestelmistä, kulttuurista tai sukupuolesta?

Kun omaa kulttuuria pidetään tavanomaisena, voi se aiheuttaa sen, että toisen kulttuuria väheksytään tai pidetään alempiarvoisena. Asiat, jotka ovat erilaisia tai poikkeavia, herättävät meissä pelkoa ja epäilyä. Fromm sanookin, että jokainen meistä on itse asiassa muukalainen toisten silmissä, koska olemme yksilöitä. Toisin sanoen juuri se, mikä on ihmisten välillä erilaista, onkin oikeasti yhteinen tekijä. Tähän ajatukseen olisi pysähdyttävä.

Ihmisten välisen yhteyden ymmärtämisen aistii tavatessa x-ketjulaisia. He kohtaavat ihmisen ihmisenä. Ilman ennakkoluuloja. He omien kokemustensa kautta pystyvät asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ymmärtämään kokemusta erilaisuudesta. He ovat kokeneet erilaisuutta ollessaan sijoitettuina vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten luokse. Moni kuvaa itseään edelleen ulkopuoliseksi ja leimatuksi. Jopa muukalaiseksi omassa elämässään. Väkivallan musertavan paineen alla minuus ei ole päässyt kehittymään. Elämä on mennyt näytellessä erilaisia rooleja, koska ei ole voinut tai uskaltanut olla oma itsensä. Fromm puhuukin muukalaisuuden pelosta, joka kertoo siitä, ettei toista, outoa ihmistä kyetä näkemään varsinaisesti ihmisenä vaan niin vieraana, ettei hänen ihmisarvoaan voida tunnustaa. X-ketjulaiset ovat maksaneet kovan hinnan siitä, ettei pientä sijoitettua lasta ole voitu hyväksyä tasaveroisena lapsena muiden joukkoon.

X-ketjulaisten palava elämän vimma ja kunnioitus jokaista ihmistä kohtaan on hämmästyttävää. Katkeruus ja viha ei heidän mieltään mustenna. Osa pystyy ymmärtämään väärintekijää ja hänen tekojaan. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä, vaan ymmärrystä siitä, miten kyseisestä henkilöstä on tullut mielivaltainen väkivallantekijä. Fromm näkee humanismin edellyttävän ihmismyönteistä suhtautumista myös heihin, jotka ovat tehneet hirviömäisiä tekoja. Hekin ovat pohjimmiltaan vain ihmisiä, joiden elämänhistoria on vienyt heitä kohti julmuutta. Fromm vaatii meitä ymmärtämään, että jokainen meistä jakaa saman juuren rikosten tekijöiden kanssa. Jos tällaista yhteyttä ei myönnä itselleen, on vaarana jäädä vieraaksi myös itselleen. Fromm huomauttaa, että jokaisella on ainekset korkeimpaan hyvään tai julmimpaan pahaan. Siitä syystä inhimillinen kasvu on humanismin ydintehtäviä. Jokaisella meistä on kasvun mahdollisuus.

Eräs x-ketjulainen kuvasi kauniisti, että hän ei enää näe maailmaa mustavalkoisena vaan pystyy näkemään harmaan monet sävyt. Tämä ajatus huokuu toistenkin puheista. He pystyvät katselemaan maailmaa eri näkökulmien värittämänä, näkemään hyvää pahassa, näkemään opin polun vastoinkäymisissä sekä huomaamaan itsessään kasvun, josta ovat ylpeitä. He seisovat jalat maassa itseään kunnioittaen. He ovat katkaisseet väkivallan ylisukupolvisen kierteen, eivätkä toista samaa omille lapsilleen. He ovat toiveikkaita tulevaisuutta kohtaan ja uskovat elämän hyvyyteen. Nämä taidot ovat niitä, joita ihaillen vierestä seuraan, joita arvostan suunnattomasti. Tältä oppipojan paikalta pääsen näkemään kasvun ihmeitä ja todistamaan elämänviisautta joka päivä ja toivon, että kasvan samalla myös itse.

Lähde: Hietalahti, J. & Pekkola, M. 2019. Terapiaa mielipuoliselle maailmalle. Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus. Tampere: Vastapaino.