Istun keskellä karusellien ja vuoristoratojen hyörinää. Iloinen musiikki soi ja ihmisten huudot rikkovat helteistä ilmaa. Näen lasten nauravia ja tyytyväisiä kasvoja. Mutta myös kasvoja, joissa on harmitusta ja kyyneliä. Ehkä jokin laite onkin ollut pettymys tai liian pelottava. Huomaan miettiväni, minkälainen palapeli tarvitaankaan, jotta tämä kaikki mahdollistuu ja saadaan toimimaan.
Huvipuistopohdintani tulivat mieleeni miettiessäni Pesäpuun juhlavuoden teemaa rakkaus. Miten helppoa olisi kirjoittaa sijais- tai tukiperhevanhemman roolista, jossa voi suoraan osoittaa lapselle välittämistä ja huolehtimista. Miten rakkaus ilmentyy siinä roolissa, jossa itse lastensuojelutyötä teen? Miten ja ketä minä voin johtajana rakastaa?
Valitsin aikanaan lastensuojelualan rakkaudesta lapsuuteen ja nuoruuteen. Sama motiivi innostaa minua edelleen. En enää useinkaan ole suorassa kontaktissa asiakkaisiin, mutta edelleen jokainen kuuluminen liittyen jonkun lapsen elämään herättää tunteita. Jokainen suunnittelematon sijoituksen katkeaminen sattuu. Jokainen täysi-ikäistyvä nuori, joka menettää ainakin hetkeksi elämänsä hallinnan, tekee haavan. Jokainen hetki, jossa näkyy aikuisen välittäminen ja lämpö lasta kohtaan, liikuttaa. Lastensuojelu on tunteiden vuoristorataa, myös johtajalle.
Miksi me emme saa lastensuojelussa enemmän hyvää aikaiseksi? Miksi niin monesti tavoiteltavat myönteiset muutokset eivät toteudu? Voiko sillä olla merkitystä, että johtaminen ja päätöksenteko ovat ajautuneet liian kauas tunteista? Mieleeni on jäänyt jostain johtamisen oppaasta lause, jonka mukaan strategia, joka ei tunnista asiakastyössä syntyviä tunteita, on epäonnistunut. Mitä lähempänä asiakkaita lastensuojelun päätöksiä tehdään, sitä vaikeampi niistä on pitää erillään tunteet, joita päätökset saavat aikaan. Johtajan on toki pystyttävä tekemään vaikeitakin päätöksiä, mutta ei päätöksiä ilman tunnekosketusta. Tunnekosketus tekee johtamisesta inhimillisempää ja vaikeille päätöksille joutuu miettimään entistäkin tarkemmat perustelut.
Yksi vaikeimmista yhteen sovitettavista ristiriidoista lastensuojelun päätöksiä tehtäessä on, miten toteuttaa samanaikaisesti yksilöllisyys ja huomioida laajempia kokonaisuuksia, jotta hyvät ratkaisut mahdollistuvat useammalle lapselle. Olen yrittänyt löytää tähän ratkaisua tilivelvollisuuden sisäistämisen kautta. Onhan lastensuojelun perusta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa ja se tuo meille päätöstilanteisiin tilivelvollisuuden lasta kohtaan. Jos johtamisen vastuullani olevat lapset tulevat jonain päivänä luokseni ja vaativat minua tilille niistä päätöksistä, joita olen omassa roolissani tehnyt, minun tulee pystyä ne perustelemaan. Käytänkö siis käsissäni olevat mahdollisuudet ja resurssit siten, että niistä voi seurata myönteisiä muutoksia lapsen elämään?
Aikanani tein työtä adoptioneuvonnassa. Silloin luokseni saattoi tulla adoptoituja aikuisia, jotka halusivat tietoa taustoistaan ja siitä, miksi heidät oli sijoitettu siihen kotiin, jossa he olivat kasvaneet. Tiedostan, että tuota työtä tehdessäni nuorena sosiaalityöntekijänä imin itseeni tilivelvollisuuden konkreettisen merkityksen.
Johtaminen on parhaimmillaan vahvaa läsnäoloa, pysähtymistä, toisen kokemuksen kuulemista ja arvostamista, aitoa välittämistä ja rohkeutta ottaa vastuuta. Eikö se ole lastensuojelun ydintä? Vaikka johtamista niin usein sosiaalialalla kritisoidaan, johtaja ei saa yksin aikaan hyvää. Johtaja tekee työtään, jotta hän saa aikaan toivottuja tuloksia toisten ihmisten avulla ja heidän kanssaan. Johtajalta odotetaan toisten tunteiden kannattelua samalla kun hänen tulisi hallita omia tunteitaan. Mutta johtaminen ei saa olla tunteiden sivuun laittamista. Sen tulee olla aktiivista tunteiden tunnistamista ja niiden tuntemista.
Mieleeni palaavat karusellit ja vuoristoradat. Olen edelleen matkalla, johtamistehtävään kasvamassa. Luotan siihen, että turvavyöt kannattelevat myös minua. Se mahdollistaa rakkauden välittämisen omien tekojen kautta.
Sointu Möller
aluejohtaja
SOS-Lapsikylä
Kirjoitus on osa Pesäpuun 20-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Yhteistyötahojen tuottamat blogit kootaan vuoden päätteeksi julkaisuksi. #Pesäpuu20 #Rakkaudestalapseen
