Kaikilla meillä on vähintään kaksi perhettä.
Meillä jokaisella on ideaaliperhe, jonka mukaan haluaisimme elää. Tämä perhe on aina suojeleva, hoivaava, jatkuvasti ymmärtävä ja kotoisa meille sopivalla tavalla. Tämä perhe ei petä odotuksiamme. Ideaaliperhe koostuu kuvitelmista, myyteistä ja rituaaleista.
Meillä jokaisella on konkreettinen perhe, jossa me oikeasti elämme tai olemme eläneet. Tämä perhe on epätäydellinen ja monenlainen. Konkreettinen perhe tuottaa meille pettymyksiä eikä koskaan täytä kaikkia odotuksiamme.
Ideaali perhe ja konkreettinen perhe muuttuvat elämämme aikana sitä mukaa, kun me itse muutumme. Lapsena ja nuorena ajatuksemme perheistämme voivat olla erilaisia kuin myöhemmin elämässä.
Tunnistatko vähintään kaksi perhettä omassa elämässäsi?
Kuulin ideaalista ja konkreettisesta perheestä #Munperheet –hankkeen seminaarissa Tampereella 10.4. 2018. YTT, yliopistonlehtori Tuija Eronen avasi näitä käsitteitä, jotka pohjautuvat J.R. Gillisin teoriaan. Tuija Eronen jätti meille mietittäväksi kysymyksen: Heijastuuko myyttinen ideaaliperhe käsitykseen tai mielikuvaan sijaisperheestä?
Mielenkiintoinen kysymys, joka ei ole jättänyt minua rauhaan.
Maailmassa on tosiaankin vain konkreettisia, olemassa olevia perheitä, jotka ovat hyvin monenlaisia. Mietin, miten tätä puolta voisi sanoittaa sijaisperheiden rekrytoinnissa ja ennakkovalmennuksessa. Ajattelen, että PRIDE-valmentajana on tärkeää olla tietoinen omasta perhekäsityksestä ja pohtia sitä perhehoidossa yhdessä muiden kanssa.
Mutta ideaaliperhe? Tuntuu, että oma ideaaliperhe ja konkreettinen perhe alkoivat sisimmässäni käydä vuoropuhelua keskenään. Miten tärkeää ja joskus vaikeaakin on tiedostaa omat ideaaliperheen laatuvaatimukset. Ne kummittelevat omassa elämässä ja vanhemmuudessa itseni asettamina ja luuloina tai kokemuksina toisten odotuksista.
Ideaaliperheitä ei ole olemassa, siksi ei ole sellaisia sijaisperheitäkään. Kaikissa perheissä on monenlaisia tilanteita ja erilaisia vaiheita. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat ja ihmissuhteet niiden mukana. Jos sijaisperheellä on tunne, että sen täytyy esittää ideaaliperhettä, käy elämä raskaaksi. Sen sijaan sijais- tai adoptiovanhempana tai perhehoidon työntekijänä voi olla hyödyllistä tiedostaa omat perheensä ja perhekäsityksensä, perheisiin liittyvät arvot ja myytit.
Kaksi perhettä on herättänyt paljon ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä. Jos meillä on mielessämme ideaali ja konkreettinen perhe, voiko meillä olla myös ideaali ja konkreettinen sijoitettu lapsi tai nuori, ideaali ja konkreettinen sijaissisarus tai ideaali ja konkreettinen sosiaalityöntekijä, ohjaaja tai perhehoidon psykologi jne. Miten ideaali ja konkreettinen näkyvät perhehoidossa?
Luulen kahden perheen miettimisen jatkuvan vielä pitkään.
Tuija Erosen luennon dioihin voit tutustua täältä.
