Minä – oman elämäni Mainio

Keväällä Hanna Särkiö esitteli Pesäpuun blogissaan Kirahvi Mainion menetelmän, jonka avulla voidaan lisätä pienten, 3–5-vuotiaiden lasten osallisuutta lastensuojelussa. Syyskuun alusta alkaen tulin mukaan kehittämään Mainion tarinoita entisestään, tällä kertaa kokemusasiantuntijan näkökulmasta.

Mainion kirjasarjaa luodessa lapset sanoittavat tärkeiksi asioiksi niin tavanomaisia asioita, että aikuisen olisi hyvä pysähtyä miettimään, MIKSI? Miksi sijoitettu 4-vuotias sanoo, että on tärkeää, että kotona saa ruokaa? Katsoessa pientä lasta silmiin voi olla vaikeaa uskaltaa kohdata kaikkea hänen kokemaansa. Ruoka toden totta on tärkeää: olen itsekin kaivanut ulkona roskapönttöjä päivällisen toivossa – neljän vuoden ikäisenä.

”Mainio mietti, että hänestä päivällä on ihan turvallista, mutta välillä yöllä pelottaa.”

Perhetukikeskuksessa asuessa oli pelottavaa jäädä yksin nukkumaan pimeään huoneeseen. Viereisellä tiellä kulkevien autojen valot loistivat ikkunan edessä olevaa puuta vasten luoden pelottavia varjoja. Ikävää ja pelkoa helpotti unirätti. Tuo nuhjuinen unirätti saatteli turvallisesti uneen, hangatessani sitä etusormen ja peukalon välissä aina nukahtamiseen asti.

”Aurinko laski vuorien taakse ja tuli pimeää. Mainiota pelotti. Hän kääntyi ympäri ja halusi palata takaisin, mutta ei enää muistanut, mistä oli tullut. Mainio oli eksynyt.”

Eksyminen on lasten itsensä esiin nostama teema. Tässä teemassa komppaan lapsia täysin! Muistoissani on mielikuva tilanteesta, jossa olen katoksen alla sateelta suojassa. En tiennyt, missä äiti on, ja olin peloissani. Tuntematon nainen soitti poliisipartion paikalle. Istuin auton takapenkille, ja he veivät minut laitokselle suojaan. Olin eksynyt.

Vaikka jokaisen lapsen kokemukset eroavat toisistaan, tunteet ikävästä, vihasta, turvattomuudesta ja pelosta ovat yleisiä. Ne ovat suuria tunteita sanoitettavaksi, jonka vuoksi niiden tukahduttaminen on usein helpompaa: se on lapselle yhdenlainen selviytymisen muoto.

Kirahvi Mainio tarjoaa turvallisen menetelmän omien tunteiden peilaamiselle: ystävällistä ja suloista kirahvin poikasta on turvallista lähestyä, ja jokaisella tarinalla on onnellinen loppu. Tämän vuoksi Mainion tarina on suurenmoinen apuväline: se auttaa lasta ilmaisemaan ja jakamaan tunteita sekä ymmärtämään, että on olemassa muitakin kirahveja. ”Et ole yksin” ei ole turhaan kliseeksi asti kulutettu lause – sen merkitys on tärkeä kokea niin aikuisen kuin lapsenkin.