Lapset salapoliiseina ja asiantuntijoina Pohjois-Savossa

Salapoliisitoiminnassa on kyse lasten aidosta kuuntelemisesta lastensuojelua kehitettäessä.

Salapoliisitoiminta ei ole vertaisryhmä, vaikka se tarjoaakin jokaiselle lapselle kokemuksen vertaisuudesta. Kyse ei ole myöskään arvioinnista – lasten, sijaisperheiden tai laitosten – vaan siitä, että lapset pääsevät auttamaan Mäyrää ja sitä kautta kehittämään lastensuojelua. Toiminnassa ei keskitytä lasten henkilökohtaisiin kokemuksiin vaan työskentely ulkoistetaan käsinukke-Mäyrään ja sen elämän kysymyksiin.

Pesäpuu ry:ssä olemme kehittäneet Salapoliisitoimintaa nyt kuuden vuoden ajan. Sinä aikana olemme saaneet kutsua yli 100 lasta mukaan auttamaan Salapoliisi Mäyrää häntä mietityttävissä lastensuojeluun ja turvalliseen elämään liittyvissä kysymyksissä. Näiden kohtaamisten tuotoksena on syntynyt mm. Salapoliisi Mäyrän käsikirja eli opas lastensuojelusta lapsilta lapsille.

Lauantaina 10. helmikuuta Mäyrä matkusti Kuopioon ja tarvitsi kovasti apua ymmärtääkseen mitä YHTEYDENPITO tarkoittaa. Tätä teemaa selvittämään hän sai avukseen kuusi, iältään 5-9-vuotiasta, nohevaa salapoliisilasta. Tämä Salapoliisipäivä oli osa Pohjois-Savon LAPE-muutosohjelmaa, jossa lasten osallisuus ja kokemus-asiantuntijuuden hyödyntäminen on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi koko maakunnallisen perhehoidon mallin kehittämisessä. Päivän mahdollistajina olivat Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikkö sekä Kuopion kaupunki yhdessä Pesäpuun kanssa.

Päivän aikana yhteydenpidon teemaa käsiteltiin monin eri tavoin. Piirsimme yhteydenpidon välineitä ja pohdimme, keihin kaikkiin Mäyrä voi tai haluaisi pitää yhteyttä. Rakensimme leikin avulla Mäyrän maailmaa ja laadimme aikuisille yhteydenpitoon liittyvän ohjeistuksen. Työskentelyn lisäksi teimme salapoliisitehtäviä, ulkoilimme sekä söimme ja herkuttelimme.

Mitä lapset sitten meille aikuisille opettivat? PALJON! Lapset ymmärtävät, mitä sana yhteydenpito tarkoittaa: yksinkertaisesti pitää yhteyttä. Vaikka asuu sijaisperheessä, Mäyrä haluaa pitää yhteyttä sille tärkeisiin läheisiin: äitiin, isiin, vaariin, mummoon, kavereihin ja sisaruksiin – sekä sosiaalityöntekijään monin eri tavoin. Heidän luona voi käydä, heille voi soittaa tai lähettää kortin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin halaaminen – antaa haleja ja tulla halatuksi.

Yhteydenpito-ohjeissa lapset toivovat, että aikuiset eivät suuttuisi, huutaisi ja olisivat kilttejä. Tai jos suuttuisivat, niin eivät tekisi pahaa kenellekään. He myös muistuttivat aikuisia, että aikuisten tehtävänä on hoitaa lapsia!

Salapoliisipäivä osoitti jälleen, että lapsilla on halua ja kykyä auttaa meitä aikuisia ymmärtämään paremmin lastensuojeluun liittyviä kysymyksiä. Miten muuten voimme oppia siitä, miten lapset elämänsä asioita käsittävät kuin kysymällä sitä heiltä itseltään? Tästä syystä on todella arvokasta, että Pohjois-Savossa on haluttu ottaa lapset aktiivisesti mukaan perhehoidon mallin kehittämisprosessiin ja pysähtyä sen äärelle, mitä lasten toiveet todella tarkoittavat.

Kuitenkin tärkeämpää kuin se, kuinka paljon saamme lapsilta tietoa käsiteltävästä teemasta, on se, kokevatko lapset toiminnan voimaannuttavana ja iloa tuottavana. Kun useampi lapsi päivän päätteeksi tulee kysymään “Milloin me päästään uudestaan?”, on se paras palaute, mitä voimme saada. Seuraava askel onkin miettiä, miten voisimme mahdollistaa yhä useammille lapsille tällaisen kokemuksen Pohjois-Savossa. Lapsilla on halua ja innostusta olla mukana, ei hukata tätä potentiaalia! Toivomme, että Pohjois-Savon kunnista löytyy innokkaita työntekijöitä ja johdon tasolta sitoutumista lasten osallisuuden kehittämiseen.

P.S. Jokainen lapsi sai tuoda mukanaan päivään hänelle tärkeän läheisen. Samaan aikaan lasten kanssa, nämä aikuiset pohtivat yhteydenpidon kysymyksiä omassa ryhmässään. Mukana oli niin sijaisvanhempia, sukulaissijaisvanhempia kuin syntymävanhempia. Näin myös lasten läheisten tärkeät ajatukset tulevat kuulluksi Salapoliisipäivissä ja osana laajempaa kehittämistyötä.