Nykyajassa korostetaan paljon vuorovaikutuksen merkitystä ja laatua. Puhutaan kohtaamisen tärkeydestä, kuuntelemisen ja kuulemisen merkityksestä, todellisen läsnäolon arvokkuudesta. Keskustellaan siitä, kuinka älypuhelimet ja muut laitteet vievät suuren osan huomiostamme ja verottavat läsnäolosta ja kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta. Vaikka digitaalisuus väistämättä kasvaa edelleen, meidän täytyisi silti osata tasapainotella teknologiavälitteisen ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen välillä. Kuulostaako tutulta?

Vaikka vuorovaikutus, kohtaaminen, pysähtyminen ja muut tämän hetken ”trendisanat” tulisivatkin jo korvistasi ulos, lisäpuhe aiheesta ei ole pahitteeksi. Mikä vuorovaikutuksessa on sitten niin hirmu tärkeää? Keskeistä on se, mitä vuorovaikutuksesta ajattelemme ja millaista vuorovaikutusta itse olemme luomassa.

Vanhana puheviestijänä eli ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perehtyneenä mieleni tekisi hypätä syvälle vuorovaikutuksen määrittelyihin ja merkityksiin, mutta pysyttäydytään tällä kertaa yksinkertaisuudessa. Vuorovaikutusta voisi hyvin pelkistettynä kuvata tilanteena, jossa kaksi tai useampi yksilö viestivät ja luovat merkityksiä. Vuorovaikutuksessa ilmaisemme itseämme, reagoimme toisiimme, reflektoimme omaa ja muiden käyttäytymistä ja samalla luomme identiteettiämme muiden kautta. Vuorovaikutus ei ole vain väline, vaan kaikki se, jonka kautta olemme, elämme, kasvamme ja kehitymme. Lopulta kaikki palautuu vuorovaikutukseen. Mikään ei tapahdu tyhjiössä, kaikki tapahtuu vuorovaikutuksessa.

Kuulostaako suureelliselta? Sitä vuorovaikutus juuri onkin! Sen upeus piilee siinä, että se on kaikkien saatavilla ja että itse voimme siihen vaikuttaa. Vuorovaikutusta ei saa viedä keltään pois – sosiaalinen kanssakäyminen on yksi inhimillisimmistä tarpeistamme. Joka hetki voit vaikuttaa siihen, millaista vuorovaikutusta olet luomassa omalta osaltasi. Mutta jos tänään kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelit, ei haittaa! Huomenna voit kokeilla jotain muuta.

Samalla jokainen on vastuussa vuorovaikutustilanteiden toimivuudesta – myös silloin, kun tunteet kuohuvat ja päivä tuntuu raskaalta. Varsinkin aikuisten on tärkeää muistaa vastuunsa toimiessaan lasten ja nuorten kanssa.

Koskaan emme voi etukäteen tietää, miten vuorovaikutus lopulta kehittyy ja etenee, mutta ainakin voimme pyrkiä kohti toimivaa ja mielekästä lopputulosta. Ja vielä kun muistamme sen, että kenenkään tapa olla vuorovaikutuksessa ei ole toistaan parempi – pääasia on, että kohtelemme toisiamme arvokkaasti ja inhimillisesti.