Pidän kädessäni Pesäpuun uunituoretta Muutosvoimaa – Kohti nuorten kokemusasiantuntijuutta lastensuojelussa -opasta (Barkman, Inkinen, Isoniemi & Vario 2017) ja mietin lastensuojelun tutkimusta, kehittämistä ja kaikkea mitä lastensuojelussa ei vieläkään ole tehty näkyväksi. Tuskastun siitä, kuinka paljon meillä tänä päivänä on tietoa ja kuinka paljon sitä myös puuttuu tai sitä ei ole tehty näkyväksi.

Teen parhaillaan väitöskirjatutkimusta sijoitettujen nuorten luvattomista poissaoloista. Aiheessa riittäisi väitöskirjani lisäksi kahlattavaa sekä kokemustiedon että tutkimustiedon saralla. Oma panokseni aiheeseen valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Samaan aikaan kuitenkin valtavan moni nuori yhä poistuu luvatta. Kirjoitustyöni aikana luvatta poistumisia on ollut tuhansia. Mietin, voisiko kokemustieto muuttaa lastensuojelua siten, että luvattomat poissaolot ja niiden kerrannaisvaikutukset saataisiin laskuun?

Tänään väitöskirjani ei edennyt, sillä olin varannut päivän muille tekemättömille töille. To-do-listan kärjessä oli palautteen antaminen ulkomaiselle tutkijakollegalle hänen tutkimuksestaan lasten ja perheiden sosiaalipalveluihin käytettyjen investointien tuoton arvioimiseksi. Tutkimus tulee olemaan uraauurtava, sillä siinä yhdistyvät kovien ja pehmeiden arvojen sekä tulosten mittaaminen täysin uudella tavalla. Mittareita on kerätty erityisesti palveluiden käyttäjien näkökulmasta. Vaikka kyseessä on lastensuojelututkimus, on tutkimuksen lähtökohtana lastensuojelun asiakkuuden ennalta ehkäisy. Miten sosiaalipalveluilla voidaan estää lapsen ja vanhempien joutuminen erilleen?

Tahtoisin aikanaan julkaistavan oman väitöskirjani olevan samalla tavoin ennalta estävä ja jopa käytäntöjä muuttava. Tutkimukseni kulkee monien tieteenalojen rajapinnoilla ja siihen mahtuisi myös ripaus kokemustietoa. Löytyisikö jostain kokemusasiantuntijaryhmää, joka olisi kiinnostunut aiheesta?