Nuorten kokeman väkivallan foorumissa nuoret valitsivat Batmanin kuvaamaan 15 vuotiasta Mattia. Fiktiivisen tarinan kautta sukellettiin asioihin, jotka auttavat Mattia ja hänen perhettään. 

4 tehtävää opittavana

Toukokuussa tipahdin minuuttiaikataulusta nolla-aikatauluun. Pysähdyin ajassa. Innostukseni kääntyi minua vastaan. Sydän pakotti pysähtymään, löytämään uuden rytmin. Ajattelin, että jos vain kestän tämän, vaikeammat yöt ja päivät, niin paluuta entiseen ei ole.

Kesäkuussa olin vain kotona. Unohdin puhelimen, somen, television. Sähkö teki pahaa. Kävelin ensin lyhyitä, sitten pitkiä metsälenkkejä. Kuuntelin lintuja ja metsän ääniä, tuijotin lehtivihreän sävyjä. Ajattelin, mietiskelin, laskeuduin näkemään, kuulemaan ja tunnustelemaan. Nolla-aikataulussa ei ole kuin tämä hetki, tässä ja nyt.

Aikaamme kuvastavat ristiriidat, jännitteet ja poliittiset epäjohdonmukaisuudet. Kiire määrää ihmistä, kalenterit täyttyvät merkinnöistä. Hengittämiselle varataan aikaa mindfulness-tunneilta. Olemmeko todella niin julmia, että suostumme vapaaehtoisesti tähän kaikkeen? Tarvitsemmeko jatkuvaa tekemistä, touhua, melua, ärsykkeitä, juoksemista, jotta kokisimme olevamme elossa? Unohtuuko kukaan enää omiin ajatuksiinsa? Tuijottamaan ikkunasta ulos kaukaisuuteen? Kuulemmeko kehon heikkoja signaaleja, kun ne kuiskaavat lepoon?

Kun toivo odottaa kulman takana

Lähdin tutkimaan omaa toipumistani neljän ratkaisukeskeisen tehtävän avulla. Pidin päiväkirjaa, piirsin ja kirjoitin. Ymmärsin, että seison tienristeyksissä, jossa minun pitää uudelleen arvioida omia haluamisiani, tarpeitani, kykyjäni ja roolejani tilanteessa, johon vanhat toimintatavat ja kaavat eivät enää sovellu. Tilanteeni on sovellettavissa, yksityisestä tulee yleistä.

Ihminen on haavoittuvainen. Kun pitkään elää stressaavissa elämäntilanteissa, on luonnollista, että keho ja mieli suojautuvat. Keho voi pysäyttää monin eri tavoin. Mieli voi murtua, kun elämän paineet ovat liian suuria. Stressi saa elimistön pois tasapainotilasta, jolloin ihminen on jatkuvassa taistele, pakene, jähmety -tilassa. Ylikuormittuneet aivot eivät käsittele informaatioita normaalisti. On vaikea ajatella, keho tuntuu raskaalta. Tiedonkäsittely on työlästä, sillä muisti ei toimi ja asioiden jäsentäminen vie kaiken voiman. Elämänenergia menee tunnesäätelyyn. Ihminen väsyy pienestäkin ponnistuksesta, ärsyyntyy mitättömästä vastoinkäymisestä. Monet oireet, kuten masennus, ahdistuneisuus, motivaationpuute, muistihäiriöt ja näköalattomuus, voivat olla viestejä siitä, että ihmisen tulee pysähtyä. Keho ja mieli haluavat toipua, olla hetken turvassa.

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa toimii monien ongelmien edessä. Varsinkin nuoret kaipaavat työskentelyä, jonka keskiössä on vahvuudet, voimavarat ja omat ratkaisut. Tulevaisuuden toiveikkuuteen painottuva ajattelu auttaa tiedostamaan, että muutos on jatkuvaa ja siten mahdollista.

4 tehtävää

1. Tee sitä, mikä toimii.

Pysähtyminen voi tuntua väkivallalta: mieli ja keho on tietoisesti maadoitettava pysähtymään. Miten saa rajoitettua itsensä tilaan, jossa ärsykkeet on minimoitu eikä tarvitse tehdä mitään? Joillekin auttaa meditaatio, toisille metsä, kolmannelle musiikki. Jokaisella on jokin luontainen tapa. Jokainen kätkee sisälleen kauniin helmen, jonka voi houkutella esille ja valjastaa käyttöönsä. Se voi olla pieni asia, joka tuntuu hyvältä, tuottaa mielihyvää, iloa ja antaa energiaa. Se voi olla minimaalinen, joka vahvistuessaan kasvaa elämää kantavaksi voimaksi. Ei tarvitse osata saadakseen suurta mielihyvää.

2. Muista myönteiset poikkeamat.

Päivät eivät ole samanlaisia. Myönteiset poikkeamat huomaa, kun muistelee edellisiä päiviä. Eilen ahdistuksesi kesti vähemmän aikaa. Mitä silloin teit? Kävelit pidemmän lenkin. Toissapäivänä et päässyt ylös sängystä, eilen jo kävelit. Tänään olet jo jalkeilla. Eilen sait leivottua pannukakun! Joka päivä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että eilenkin oli muutama hyvä hetki. Pikkuhiljaa pienistä asioista huomaa eron ja edistyksen. Ne kertovat, että on menossa oikeaan suuntaan. Nämä asiat vievät eteenpäin. Pienet suuret myönteiset poikkeamat, rakasta niitä.

3. Älä tuijota sairasta jalkaa.

”Et sitten kesän aikana aloita mitään projekteja!”, jyrähti lääkärini. Ongelma ei ole ihminen. Ongelma ei ole ongelma, vaan se, millä ja miten yritämme ratkaista sitä. Ongelmaa ei voi ratkaista samoilla keinoilla, joilla se on syntynyt. Jos jatkuvasti tuijottaa ongelmaa, vahvistuu ja paisuu se entisestään. Jos jatkuvasti innostuu asioista, niin on vahvistettava tavoitteellisuutta. Jos taas ongelmana on liiallinen päihteiden käyttö, niin kannattaa ajatella raitistumista. Jos ongelmana on stressi, niin lepo ja pysähtyminen tuovat helpotusta.  Ongelmasta tehdään muutostoive, joka otetaan kaveriksi. Oletetaan, että pienet muutokset johtavat uusiin muutoksiin ja lopulta isompiin toivottuihin muutoksiin. Muutostoive ei syyllistä, sillä ihminen itse määrittelee sen. Joskus on hyvä pakottaa itsensä ajattelemaan toisin: hylättävä samat vanhat ajatteluketjut, ongelmakeskeisyys ja valittaminen, ja keskityttävä keinoihin.

4. Kiittäminen.

Toistuvasti turvakodin asiakkaana ollut poika kertoi, ettei ole missään muualla kohdannut niin paljon auttavia ja kiitollisia ihmisiä kuin turvakodissa. Murheidensa keskellä asukkaat jaksoivat vielä auttaa toisiaan. Kiitollisuus herättää myötätunnon ja auttamishalun. Joka päivä voi mielessään kiittää sekä itseään että toisia. Olemme olemassa vain toistemme kautta, kukaan ei ole tullut maailmaan yksin. Mitä enemmän käännymme toisiin ihmisiin päin, sitä enemmän koemme iloa. Mitä enemmän koemme iloa, sitä enemmän voimme tuoda iloa toisillemme. Hyvä kehällä* lievitämme omaa tuskaamme kääntymällä auttamaan muita heidän tuskassaan. Ja se auttaa.

Create your own vision of peace of mind

Heinäkuussa Jyväskylään rantautui Yhdessä Koettua – 100-vuotias Suomi sijoitettujen lasten silmin -tapahtumakokonaisuus. Seminaarin, tarinateatterin ja taidenäyttelyn kohtaamisista kosketettuna mietin lastensuojelun maastoa, sen valoja ja varjoja. Jyväskylän tapahtumien keskiössä oli nuorten kirjoittaman Voimatarinat-kirjan pohjalta nousseet Aaro Vuotilan tekemät laulut. Nuorten tarinat elävät Aaron lauluissa arvokkaasti.

Jokaisen olisi hyvä löytää oma voimatarinansa, joka auttaa mielenrauhan ylläpitämisessä, omien rajojen tunnistamisessa. Turvasta on hyvä tehdä hyppyjä tuntemattomaan.

Elokuussa tein lupauksen: Pidän elämäni levollisena ja kiireettömänä, sillä sen hyödyt ovat mittaamattoman arvokkaat. Meillä on jo niin paljon tarpeellista tietoa, otetaan ja hyödynnetään niitä. Ohjenuoraksi ja voimatarinaksi omaan elämääni otan ratkaisukeskeiset ajatukset. Ne eivät maksa mitään. Jos emme voi vaikuttaa asioihin, voimme muuttaa sitä, millainen asenne meillä niihin on.

Lupausten edessä on oltava paitsi vahva myös viisas.

 

Lähteet:

* Ilon kirja. Ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvästä elämästä. Dalai-lama, Desmond Tutu & Douglas Abram

Mattila, A. (2002b). Masennus pysähtymisenä elämän tienhaaraan. Teoksessa Ketola, K.; Knuuttila, S.; Mattila, A. & Vesala, K. Puuttuvat viestit. Nonkommunikaatio inhimillisessä vuorovaikutuksessa.(103-118). Helsinki: Gaudeamus.

Nuorten kokeman väkivallan foorumi 22.8.2017. Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry & THL. #yhdessäkoettua #Suomi100