Oletko varmistellut, että pikkuveljesi ylittää kadun turvallisesti? Entä mitannut, että saat varmasti yhtä suuren palan jäätelöä kuin sisaruksesi? Kuka teistä ui nopeimmin tai sukelsi pisimmälle?

Sisaruussuhteet ovat ihmisen elämässä usein pisimpiä ihmissuhteita. Valtaosa lapsista kasvaa sisarusten kanssa ja suuri osa heistä viettää aikaa sisarustensa kanssa enemmän kuin vanhempiensa kanssa. Pysyvyyden ja jatkuvuuden kannalta suhteet siskoihin ja veljiin ovat merkittäviä ja vaikuttavia.

Myös sijaisperheissä sisaruussuhteilla on erityinen asema ja merkitys. Sijaisvanhempien lapset ja perheeseen lastensuojelun myötä tulleet lapset jakavat keskenään vanhempien tai yhden vanhemman ajan, huomion ja vuorovaikutuksen. Sijaisperheessä asuvat lapset saattavat jakaa myös lelut, leikkipaikat, harrastukset, yhteiset tilat, vapaa-ajan ja lomat.

Perhehoitoa kehitettäessä sisaruussuhteet ja niiden tukeminen ansaitsevat entistä suurempaa huomiota. Sijaissisaruusteema on noussut esiin keskusteluissa useiden kuntien sosiaalityöntekijöiden kanssa, koska työntekijät ovat huomanneet, että ennakoimattomia sijoitusten katkeamisia on tapahtunut erityisesti sijoitusten alkuvuosina perheen omien lasten kokemien vaikeuksien vuoksi.

Huostaanotto ja muutto sijaisperheeseen herättää paljon tunteita perheeseen saapuvassa lapsessa. Jännitystä, innostusta, mustasukkaisuutta ja pelkoa kokevat myös perheeseen jo kuuluvat lapset. ”Miten meidän elämä muuttuu?, Miksi meille tuleva lapsi ei voi asua kotona?, Lainaako se mun leluja?, Kauanko se asuu meillä?,” kyselevät PRIDE-ennakkovalmennukseen osallistuvien ja sijaisvanhemmuutta harkitsevien perheiden lapset valmennuksen rinnalla järjestettävissä lasten ryhmissä.

Monet Pesäpuun kehittämistyössä mukana olleet nuoret sekä jo aikuistuneet sijaisvanhempien lapset korostavat, että he olisivat kaivanneet lapsina ja nuorina enemmän tietoa sijoitettujen lasten toiminnan taustalla olevista syistä erityisesti perheen ulkopuolisilta työntekijöiltä. He toivovat myös, että heillä olisi ollut tilaisuuksia jakaa tunteitaan ja kokemuksiaan säännöllisesti luotettavan aikuisen tai vertaisryhmän kanssa. ”Aina kaikkea ei kehtaa ja halua kysellä omilta vanhemmilta. Vaikka kotona puhuttaisiinkin asiasta, olisi tärkeä saada käsitellä sitä myös perheen ulkopuolella. Pienempänä olisi ollut hyvä oppia tuntemaan muita samassa tilanteessa olevia lapsia ja teininä ihan jutella vaikka sosiaalityöntekijän kanssa,” sijaissisaruksena kasvaneet nuoret pohtivat.

Perhehoidossa kaikilla lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Osallisuus perhehoidossa tarkoittaa ymmärrystä kaikkien sijaisperheissä elävien lasten oikeudesta yksilölliseen tukeen.